Takapakkia

22.11.2010 16:08

On ollut taas kovia aikoja. Lokakuussa reenaaminen alkoi takkuilla. Joka toinen reeni sujui hyvin ja toinen taas huonosti. Limaa alkoi kertyä keuhkoihin, minkä seurauksena en voinut reenata kovaa, koska en vain saanut happea. Kävin lääkärissä, mutta veriarvot sun muut olivat kunnossa.

Jatkoin reenaamista, mutta ei siitä kevyemmälläkään ohjelmalla tullut mitään, joten päätin pitää huilia. Kun olin lepäillyt pari päivää, olotila vain paheni ja piti mennä taas lääkärin pateille, jolta sain antibioottikuurin. Kuuri ja viikon lepo auttoivat vain näennäisesti ja sairastuin parin viikonpäätä uudestaan. Kävin taas kokeissa ja sain toisen lääkityksen, mikä vihdoin auttoi reilun kuukauden kestäneen sairastelun loppumiseen.

Kunto on pudonnut samalle tasolle, mistä lomien jälkeen lähdettiin tätä kautta rakentamaan. Viikon olen ollut vasta terveenä. Harjoittelu alkoi taas alusta kevyellä herättelyllä ja totuttelulla, ettei nyt vaan taas tulisi takapakkia. Tärkein loppuvuoden kisa Vantaa Cup jäi sitten väliin, sekä samalla tärkein loppuvuoden leirirupeama tällä ja ensiviikolla. Voin kertoa, että ei ole mikään joulufiilis.

Tällä harjoitus kaudella ei sitten ole vielä mennyt mikään niin kun on suunniteltu. Ei ole enää varaa ottaa yhtään taka-askelia, jos meinaa edes pari ottelua SM-kisoissa voittaa. Täytyy vain toivoa, että ongelmat olisivat nyt sitten takana ainakin seuraavat neljä kuukautta!

Pari Selätystä

30.09.2010 21:38

Pariviikkoa sitten tuli taas opittua paljon asioita omaan painiin liittyen Kotkan Lohi-paineissa. Matsit olivat rämpimistä. En oikeastaan saanut juuri mitään aikaiseksi matolla. Kädet toimivat jotenkin, mutta jalat olivat puhdittomat ja kehon yhteishallinta omissa suorituksissa oli todella kömpelöä. Onneksi jonkinlaiset refleksireaktiot olivat jokseenkin aktivoituneena.  Näiden reaktioiden avulla pystyin estämään kavereiden hyökkäykset ja jopa tekemään pari selätystä ensin vyörytyksen jälkeen pyörähdin niskalenkkiin sekä junttaheiton jälkeen pääsin kääntymään suoraan vastustajan päälle. Tilanteet tapahtuivat niin nopeasti, että itsekin tajusin ne vasta, kun pitelin vastustajaa sillassa.  Muutamien nopeiden reaktioiden avulla pystyin voittamaan otteluita, vaikka paini olikin muuten rämpimistä.

Epäilen, että osasyyllisenä saamattomaan painiini oli pari kovaa reeniviikkoa sekä edellisen päivän hieronta. Olin harjoitellut kovaa pari viikkoa ja paikat olivat menneet todella jumiin, joten minun oli pakko saada hiukan paikkoja auki ennen kisoja. Ainoa sopiva aika löytyi juuri päivää ennen kilpailuita. Hieronta oli tietenkin kevyehkö seuraavan päivän kilpailuiden takia, mutta silti luulen, että se rentoutti liikaa lihaksistoa. Lihakset eivät palautuneet normaaliin tilaansa päivässä, minkä hyvin tiesin jo entuudestaan, mutta en silti osannut kuvitella, että paini tuntuisi niinkin kömpelöltä.

Kuitenkin saavutin kilpailuissa juuri sen, minkä halusinkin enkä sitten kyllä yhtään enempää! Saavutin paikan Opiskelijoiden MM-kilpailuihin, mihin olen todella tyytyväinen, vaikka painini olikin saamatonta. Kilpailuedustus ratkesi semifinaalissa ja samalla hävisi kaikki lataus kilpailuita kohtaan. Finaali oli hirveää painia, itseäni ei kiinnostanut voittaminen laisinkaan, toivoin vain, että ottelu loppuisi nopeasti. En tiedä onko se huonon vai hyvän painijan merkki, kun on tyytyväinen siihen, että onnistuu juuri niissä paikoissa kuin tarvitsee, eikä saa sitten enää minkäänlaista fiilistä seuraaviin koitoksiin joilla ei ole merkittävää painoarvoa?

Seuraava kilpailuni on siis Opiskelijoiden MM-kilpailut Italian Torinossa lokakuun lopussa.

Saksiasennossa

12.09.2010 21:30

Lyhyen lyhyt kesäloma on vietetty ja paluu arkeen on koittanut. Kouluakin on jo reilu viikko takana. Arjen säännöllistä rytmiä ehtisi jo hivenen kaivata lomailun päätteeksi, vaikka lomasta pääosa kului huippu antoisalla reissulla pitkin Eurooppaa.

Koulu alkoi leppoisasti ja oli mukavaa nähdä koulukavereita pitkästä aikaa. Lukujärjestyskin vaikuttaa ainakin vielä kohtuulliselta painin kannalta. Reeniohjelma saatiin sulautumaan sangen mutkattomasti kouluohjelmaan ja luulen, että ainakin syyslomaan asti paini ja koulu kulkevat onnellisesti käsi kädessä.

Vinon vatsalihaksen repeämä on onneksi jo täysin parantunut, eikä tarvitse enää reenata kylkeään suojellen. Jalat ovat olleet viime viikot kovassa reenissä etenkin painonnostosalilla, jossa on tullut tehtyä kaikenlaista lähinnä saksiasennossa, kuten tempausta saksiin. Seuraava viikko täytyykin ottaa jaloille palauttavana viikkona, koska jalat ovat niin tukossa, että ne väsyvät nopeasti pienestäkin ponnistelusta.

Ensimmäiset kilpailuotteluni tällä kaudella aion ottaa jo tulevanviikon lauantaina Lohi-paineissa…

Voittamisen tunne muistui mieleen

09.08.2010 12:11

Tulihan niitä voittoja vihdoin pitkän odotuksen päätteeksi. Viikko sitten painittu Puolan turnaus sujui hyvin. Ensimmäinen ottelu oli todella tärkeä henkisesti. Ottelu ei ollut katsomisen arvoinen, mutta se ensimmäinen voitto puoleentoista vuoteen kovan kamppailun päätteeksi tuntui mahtavalta. Itseluottamus koheni valtaisasti sekä voittamisen tunne muistui mieleen.

Yksi suuremmista ongelmista loukkaantumisen jälkeen on ollut henkisesti se, että ei ole ollut tarpeeksi voittamisen nälkää ja mikä vielä pahempaa häviö ei ole tuntunut pahalta! Vihdoin voittamisen halu löytyi ja toinen ottelu olikin oikein taisteluvoitto. Kolmas ottelu koituikin sitten tappioksi ja häviämisen kurjuus palautui mieleeni.

Neljäs ottelu sujui niin kuin olin ajatellut. Saksan leirillä sain sopivan näytteen vastustajani ottelutyylistä ja tiesin tarkkaan millä lailla voisin kaverin voittaa. Juuri ajattelemani liike oikeaan aikaan koitui vastustajani kohtaloksi. Pronssi ottelussa sain luovutusvoiton ja siis sijoituin kolmanneksi.

Lauantain PM-kilpailu tuntuu kyljessä! Kisat lähtivät hyvin käyntiin, sain kaverin juntasta nostettua, mutta sitten, kun riuhtaisin menemään, kyljestä vihlaisi. Toinen ottelu menikin sitten huonosti. Ajatukset olivat kipeässä kyljessä enkä saanut kaveria nostettua, kun tyhmänä yritin vielä nostaa kipeältä puolelta. Kaiken päätteeksi kaveri rullasi vielä kyljenkannalta murskaavaan suuntaan. Tappion jälkeen olisi ollut vielä otteluita edessä, mutta kylki sanoi jatkosopimuksen irti ja kisat päättyivät osaltani luovutukseen.

Kävin äskettäin lääkärissä ja kylkivamma johtui vinon vatsalihaksen repeämästä kylkiluun kiinnityskohdasta. Taukoa kipua aiheuttavasta liikunnasta tulee noin kaksi viikkoa. Nyt pääsee sitten viettämään muutaman päivän kesää kylkeä parannellessa.

Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen

29.07.2010 15:47

Ensimmäinen lomaviikko töistä on nyt päällänsä. Reeneissä huomaa heti, että jaksaa vääntää kovempaa ja tehojakin saa hivenen kaivettua esille. Etenkin jaloissa huomaa suurimmat erot. Jalat toimivat nyt normaalisti, kun kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen jalat olivat hitaat, kömpelöt ja haluttomat.

On taas paljon antoisampaa reenata, kun se ei tunnu suossa rämpimiseltä jo alkulämmittelyssä. Tuntuu täysin siltä, että ei voi mitenkään päästä huipulle jos täytyisi tehdä kahdeksan tunnin työpäiviä ja koittaa illalla vielä reenata siihen päälle. Yhtälö fyysinen normaali työpäivä plus kova harjoitteleminen ei vain onnistu, ainakaan vähääkään pitemmällä aikavälillä.

Opiskelu ja kova harjoitteleminen sen sijaan toimivat hyvin jos koulupäiviä saa muokattua ja ei ota liikaa kursseja, jolloin koulussa ei tarvitse istua joka päivä kahdeksaa tuntia. Opiskelu ja harjoitteleminen antavat toisilleen hyvää vastapainoa, kun vielä saisi molemmat kulkemaan loisteliaasti, eikä niin että molemmat syövät toisiltaan sen kirkkaimman terän pois, jolloin molemmat kulkevat vain kohtalaisesti. 

Huomenna on sitten lähtö Puolaan kovatasoiseen Pytlasinski- turnaukseen. Painot ovat tällä hetkellä liian köykäiset, kun kerran pääsen sarjaan 84kg + 2kg suoraan ruokapöydästä. Toisaalta painothan ovat aivan kohdallaan jos vain vielä pystyisi retuuttamaan painavampia vastustajiaan... Lähden Puolaan hakemaan nyt niitä hyviä otteluita, kun niitä ei oikeastaan ole vielä yhtään tältä vuodelta plakkarissa.

Tehokkaasti painireissuilla

03.07.2010 19:27

Saksan reissu oli, juhannus meni ja Kuortaneen leiri päättyi eilen. Kaksi kolmasosaa kuukaudesta vierähti tehokkaasti painireissuilla. Saksan turnaus meni niin kuin osasin jo odottaakin, eli mistään ei tullut mitään. Yksi ottelu ja sitten penkille leiriä odottelemaan. Paini ei vain ole vielä sellaista, että pystyisin haastamaan edes keskitason kavereita. Ainut otteluni oli tuttua venäläistä vastaan jolle hävisin junioreiden EM-finaalissa 2007. Ei ollut edes suuresti voittamisen tahtoa mukana matolle mentäessä, vaikka olin kokenut tuskaisen tappion viime kohtaamisessamme.

Leiri alkoi loistavasti, sain heti hyvän rytmin painiin! Omat liikkeet purivat yllättävän hyvin kovatasoisiin vastustajiin. Leirillä olivat mukana tietysti saksalaiset itse sekä unkarilaiset, puolalaiset, sveitsiläiset, ja muutama espanjalainen ja liettualainen. Maik Bullmannin kovassa ja kampauksen suorassa ohjauksessa oli tehokasta, mielekästä ja jopa hubaisaa reenata. Juuri kun olin päässyt hyvään tempoon painissa, tulin tietysti kipeäksi. Ensimmäinen sairauspäivä oli hirveää oksennusta, kuumetta ja mahavaivoja. Onneksi seuraava päivä oli jo parempi ja vain mahavaivat jäivät, ikävä kyllä myös loppuleiriksi. Parin huilipäivän jälkeen reenit sujuivat jälleen kiitettävästi.

Jalat ovat vieläkin hurjan kipeät eilen päättyneestä Kuortaneen leiristä. Maanantaina tuli tehtyä kovat extrat jaloille reenin päätteeksi ja keskiviikkona jalat olivat polvesta ylöspäin niin kipeät, että pelkkä jalkojen liikuttaminen sattui äärettömästi. En voi käsittää, miten lihakset voivat tulla niin kipeiksi, kun ulkoa päin jaloissa ei ollut minkäänlaisia vaurioiden merkkejä. No ainakin tietää reenanneensa juuri maksimin ja loukkaantumisen rajoilla. Oli kyllä pakko jättää yksi painireenikin väliin jalkakipujen ja liian suuren loukkaantumisriskin nimissä.

Omalta osalta leirit on nyt ainakin kuukaudeksi leireilty, ja täytyy palata arkeen ja mennä maanantaina takaisin rakennuksille töihin.

Saksa

03.06.2010 21:50

Viimeviikonloppuna tuli pitkästä aikaa otettua muutama painiottelu aluejoukkuekilpailuissa. Ihan mukavalta se taas tuntui, kun pääsi hiukan mylläämään. Kisat olivat vielä sopivasti kotisalilla, joten ei tarvinnut edes istuskella pitkävetisiä kilometrejä autossa.

Ottelut olivat hiukan treenimäisiä, koska harjoitusvastustajatilanne omalla kotisalilla on viimeaikoina ollut hivenen ailahtelevaa. Ottelutuntumaa ei ole tällä hetkellä käytännössä laisinkaan, ei edes harjoitusottelutuntumaa.  Otteluissa piti koittaa saada hivenen tuntumaa takaisin, sillä huomenna on lähtö Saksaan todella kovatasoiseen kilpailuun.

Saksan kilpailusta ei oikeastaan voi kauheasti odottaa, mutta sen jälkeen on lähes kahden viikon kovaotteinen leiri edessä, jota odotan innolla! Saksanleirillä pitäisi nyt sitten päästä vääntämään sen verran, että suurin innostus saadaan varmasti taas laantumaan kipeiden paikkojen johdosta. Toiveena olisi vain, että pysyisi koko leirin ehjänä sekä saisi sitä kaivattua ottelutuntumaa takaisin.

Kohti hikisiä, tuskaisia, kivuliaita sekä nautinnollisia hetkiä!

Jes! Tentit takana

05.05.2010 14:22

Jes! Vihdoin on vuoden koulussa istuminen takana ja enää vain kymmenen opintopisteen kesätyöt edessä ensimmäisestä kouluvuodesta. Viimeiset kaksi viikkoa ennen vappu olivat rankat, niihin sisältyi yhteensä 11 tenttiä, projektitöitä ja paljon tuskaa sekä stressiä. Harjoituksista jouduin karsimaan noin puolet koulukiireiden takia.  Nuo kaksi viikkoa olivat fyysisesti kevyehköjä, mutta henkisesti todella raskaita. Onneksi ne ovat jo ohitse!

Vuoden opiskelu rakennusinsinööriksi Turun ammattikorkeakoulussa on mielestäni sujunut hyvin. Vuodenvaihteen jälkeen, kun pystyin vihdoin harjoittelemaan täysipainoisesti on aikaa löytynyt harjoitteluun koulun puolesta 2-3 aamureeniin ja normaaliin 4-5 iltareeniin. Sain myös hyvin sovitettua yhden leiriviikon kouluohjelmaani. Ainoana miinuksena oli tuo hirveä kahden viikon loppurutistus, jolloin oli vain pakko jättää reenejä väliin.

Jatkossa vaikeustaso tietysti nousee, mutta toivon, että tuntimäärät pysyvät kohtuullisina ja että luentojen päivärytmitys olisi suotuisa. Ensiviikolla alkavat sitten kesätyöt rakennustyömaalla. Sain jo alustavasti työnantajani kanssa sovittua suurimman osan kesän painileireistä vapaaksi sekä tällä hetkellä olevan maajoukkueleirin Kuortanella. Onneksi työnantaja on tuttavani, joka suhtautuu hyvin myönteisesti urheiluun, vaikka tietysti töitäkin on tehtävä.

Pajulahden molskeilla

08.04.2010 11:19

Pariviikkoa sitten tuli oltua maajoukkueleirin pyörityksessä. Viimeleiristä olikin sitten vierähtänyt lähes puolitoista vuotta. Vaikka tauko olikin ollut pitkä, niin Pajulahden molskeilla olo oli kuitenkin sangen tutun oloista. Syynä lienevät luultavimmin samat tutut kaverit.

Oli mukavaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja päästä taas reenaamaan kovaa. Porukka vaikutti energiseltä, vaikka heillä oli ollut juuri leiriviikko alla. Pääsin heti hyvään fiilikseen tuollaisen porukan kanssa.

Leiri sisälsi paljon painipainotteisia harjoituksia, joita itse juuri suuresti tarvitsinkin. Pystyssä sähäkkyys säilyi yllättävän hyvin leirin loppuun asti, mutta matossa vaikeudet olivat ennallaan. Tatsi mattopainiin oli kateissa kuten SM-kisoissa, ja useat nostot leirin alkupuolella vetivät vielä selän ja jalat jumiin, joka vaikeutti mattopainia entisestään.

Leiri tuntui kokonaisuudessaan hyvältä! Jaksoin tilanteeseen nähden loistavasti leirin loppuun asti, vaikka jumi painoikin päälle. Sain juuri kaipaamaani kovaa painia tuon leirin aikana varmasti yhtä paljon, kuin olen loukkaantumiseni jälkeen pystynyt ottamaan. Myös kaikki paikat pysyivät ehjänä ja mikä tärkeitä olkapäätä ei tullut pelättyä yhtään. Hyvässä porukassa oli taas tosi mukavaa reenata!

Pääsiäisenä kävin kisoissa, mutta sain vain yhden ottelun... No onhan se kuitenkin taas askel eteenpäin. Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata Turenkiin painiskelemaan.

Mörkö karistettu

20.03.2010 15:31

Tuli sitten avattua kisailu SM-kilpailuissa. Tuloksena ensimmäisistä kilpailuista 14 kuukauden tauon jälkeen ei ollut muuta, kuin kaksi matsia turpaan ja suihkuun.

Painonpudotus kilpailuihin sujui kivuttomasti ja mielestäni aikas nappiin, joten olin hyvillä fiiliksillä jo ennen punnitusta. Itse kisapäivänä intoa riitti rutkasti, oli todella hienoa päästä pitkästä aikaa kunnon kisatunnelmaan. Mieli oli korkealla ja kisoissa oleminen tuntui nautinnolta.

Ensimmäiseen matsiin meneminen ei jännittänyt lähes lainkaan, mistä olin hyvin yllättynyt. Tunnelma oli rennon letkeä ja täynnä mielihyvää. Matsin aikana tunnelma sitten suli kun kevätlumi... Olin joka hetkessä myöhässä. Aina kun liikkeen tekopaikka ilmaantui, tajusin sen vasta pari sekuntia jälkeenpäin, ja sitten oltiinkin jo aivan toisessa tilanteessa.

Kunto ja voimataso olivat kohtuullisella tasolla, mutta painituntumassa hävisin vastustajille sata nolla. Painituntuman puute oli mielestäni suurin syy heikkoon näytökseen. Etenkin kisatatsi siis kisojen vaatima herkkä tuntuma puuttui tyystin.

Oli yksinkertaista havaita puutteet omasta painista, joten nyt on sangen helppoa ruveta niitä korjaamaan ja kehittämään. Ensimmäisenä pitää saada paljon otteluita alle, jotta painituntuma palautuisi ja pystyisi taas jossain vaiheessa ottelemaan huippu-otteluita.

Tärkeitä oli kuitenkin se, että paikat taas kestävät kisailun. Nyt on mörkö karistettu selästä loukkaantumisen tiimoilta ja voi vain keskittyä kovaan harjoitteluun!

Pahin herkkuhimo

04.03.2010 15:21

Vasta eilen kilahti postilaatikosta painipassi 2010. En viitsinyt hommata passia aikaisemmin, koska en voinut olla täysin varma, miten kuntoutuminen etenee. Hyvinhän se kuntoutuminen sujui, joten varmistui se, että pääsee taas kilpailemaan! Toivottavasti painipassille on pidemmäksi aikaa käyttöä, kun vain saunassa hikoiltujen hikipisaroiden raapiminen iholta SM-kisoihin?

Painot ovatkin paremmassa jamassa, kuin koskaan aiemmin noin viikkoa ennen punnitusta. Terveellinen ja oikea ruokavalio onkin karistanut ylimääräiset kilot pois huomaamatta, eikä viimeisellä viikolla tarvitse kuluttaa liiaksi voimavaroja painojen alas saamiseksi. Aloitin ruokavalion siistimisen jo hyvissä ajoin. Alussa terveellinen ruoka ei oikein maistunut, mutta nyt kun siihen on jo tottunut, niin ei enää tee mielikään muuta. Kaikki roskaruoat tekevät suorastaan pahaa jo katsottaessa.

Ruokavalion muutos oli tietysti jokseenkin hankalaa. Itsellä tärkein huomio oli se, että jos ei syönyt säännöllisesti eli sopivan tiheästi, niin silloin tuli pahin herkkuhimo. Ilmeisesti heti kun verensokeri laski niin rupesi tekemään mieli kaikkea hyvää ja epäterveellistä. Välipalat olivat ratkaisu tuosta herkkuhimosta poispääsyyn. Luullakseni syödyn ruuan määrä on pysynyt samana, mutta olen jakanut sen useampaan ateriaan ja siitä on tullut valtaisasti ravitsevampaa. Silti paino on tippunut ja tuntuu, että jaksaa ja voi paljon paremmin!

Eväsvälipaloja kouluun, salille, töihin ja kaikkialle jos haluaa helposti pois herkkuhimosta ja liikapainosta.

Tärkein tavoite näyttää täyttyvän...

20.02.2010 12:19

Kolme viikkoa SM-kisoihin!

Laittaa pikkuhiljaa jännittämään. Tällä hetkellä on niin kiirettä, että ei ole ehtinyt ollenkaan ajattelemaan tulevia koitoksi. Ensiviikolla alkava hiihtoloma antaa hengähdystauon koulusta, mutta kisojen ajatteleminen täyttää luultavasti ajatustyhjiön. Sen sijaan on hivenen pelottanut, kun lähipiirissä sairastellaan kevätflunssaa. Toivottavasti yli 14 kuukauden tauko kisamatoilta ei nyt ainakaan kaatuisi lapselliseen pikku flunssaan?

Olkapää on tullut odotetusti kuntoon, ja itselleni tärkein tavoite näyttää täyttyvän... Maltillisella kuntoutuksella ja nousujohteisella harjoittelulla ilman mitään kiirettä olkapää on saatu lähes entiselleen, ja tietyissä ominaisuuksissa jopa paremmaksi. Nyt kun paikat kestävät taas täysipainoisen harjoittelun olen vasta saanut talolle tontin, joten tästä se kova rakentaminen alkaa.

Turha kuvitella loisto-otteluita pitkän tuon jälkeen, mutta jotain yllätyksellistähän voi aina tapahtua! Tärkeinä on kuitenkin se, että olkapää antaa nyt mahdollisuuden päästä lähivuosina huippukuntoon. Pahin virhe olisi ollut liian aikaisin kilpailemaan lähteminen, koska silloin olisi voinut loppua painiminen kokonaan olkapään uudelleen vaurioituessa? Mutta jos nyt olkapää hajoaa, niin ei tarvitse syyttää itseään, kun on tehnyt kaikkensa sen kuntoon saamiseksi.

Luullakseni 84kg sarjasta on tulossa mielenkiintoisin SM-kisoissa.

Suotuisa urheilun kannalta

09.02.2010 16:18

Vuoden vaihteen jälkeen koulussa vaihtunut jakso on ollut suotuisa urheilun kannalta. Kursseja on paljon vähemmän, kuin ensimmäisessä jaksossa ja ne ovat järkevämmissä paikoissa lukujärjestyksessä. Ei enää kello 18:00 jälkeisiä luentoja taikka kahdeksan tunnin puuduttavia koulupäiviä.

Nyt olen ehtinyt kolme kertaa viikossa harjoittelemaan aamuisin. Aamulla harjoittelu tuntuu varsin hyvältä, kun olen harjoitellut lukiolaisten ja korkeakoululaisten kanssa yhdessä. Väen paljous aamulla vie väsymyksen ja, kun vielä tehdään itselle uusia juttuja, niin mielenkiinto pysyy yllä.

Ennen en ole pystynyt hirveästi aamuharjoittelua tekemään, mutta nyt tilaisuuden tullen olen saanut lisää potkua viikko-ohjelmaan. Alussa aamulla harjoittelu tuntui jokseenkin kankealta ja hankalalta, mutta rytmiin totuttuani tuntuu aivan samalta, kun reenaisi päivällä. Aamuisin eivät tietenkään tehot ole niin kovat, kuin iltaisin.

Tällä hetkellä ei ole mahdollista harjoitella painia aamuisin, vaan olen tehnyt kaikenlaista muuta erilajien valmentajien johdolla. Mielestäni on ihan hyvä, että en pysty painimaan aamuisin, koska pystyn oppimaan nyt kaikkea uutta sekä tärkeää ja mielenkiinto painiharjoituksiin pysyy korkeana.

Ammattikorkeakoulun ja painin yhdistäminen sujuu nyt hyvin. Aamuharjoitukset osaavien valmentajien ja innokkaiden nuorten kanssa ovat tuoneet urheilun kokopäiväiseksi iloksi!

Puutoksia

31.01.2010 20:15

Palauttava viikko oli onnistunut hyvin, sillä tänään kovat reenit kulkivat hyvin. Olin palautunut odotetusti ja kehitystäkin oli kevyen viikon aikana tullut nopeudessa, kunnossa ja hivenen voimissa. On antoisaa reenata, kun kehityksen huomaa!

Kävin alkuvuonna selvittämässä vitamiini ja hivenaine varastojeni määrän ja selvisi, että minulla oli puutoksia tietyissä ravinto-aineissa. Sain Fitnetin sponssaamaan itselleni oikeat ravinne-aineet, ja nyt lievä väsymys ja sen sellainen on hävinnyt, kun olen saanut taas varastot tasapainoon. On tärkeää käydä säännöllisesti selvittämässä ravinne-aineiden määrät, jotta ei menisi ylikuntoon, loukkaantuisi taikka sairastuisi. Etenkin jos huomaa uupumusta tai paikat tuntuvat vain hajoilevan herkästi. Kovaa reenatessa ravinne-aineet kuluvat huimasti nopeampaa, kuin normaalilla elämisellä. Kovaa reenatessa syntyy fyysinen stressi, joka kuluttaa valtavasti tärkeitä aineita kehostamme.

Talvi täällä pohjoisilla leveysasteilla kuluttaa paljon ravinne-aine varastoja, kun aurinko ei ole auttamassa. Etenkin tietyt vitamiinit tuntuvat kuluvan aina vain loppuun talvisaikaan. Onneksi pahin synkkyys on jo ohi ja aurinko tulee taas joka päivä vähäsen pidemmäksi aikaa virkistämään meitä.

Saattaisi tapahtua molskilla?

24.01.2010 20:42

Viikko reenattiin sitten kovaa ilman ainoatakaan lepopäivää. Kovasta aloituksesta johtuen elimistö laittoi aluksi hivenen hanttiin, mutta loppua kohden paini alkoi sujua ja palautuminenkin tapahtui ajallaan. Viikkoon kuului kovia painireenejä, palauttavaa venyttelyä, painonnostoa ja avannossa käyntiä.

Painireeneissä mentiin lujaa. Intervallipaini ja taistelutilanteet olivat viikon teemana. Välillä tuntui, kuin sisuskalut olisivat puristuneet kasaan, mutta toisaalta sain itsekin tehtyä raakoja nostoja ja komeita heittoja. Hyvältähän nuo molemmat kuitenkin tuntui...

Tuli varmistettua sekin, että olkapää kestää mainiosti erilaiset nostot sekä tietysti heitotkin. Tuntui hyvältä, kun pääsin jälleen tekemään lempiliikkeitäni täysillä ilman minkäänlaisia kipuja taikka pelkoja.

Ensiviikko onkin ansaittu palauttavaviikko. Kerrankin pääsee kovanviikon jälkeen täysin ehjänä ilman suurempaa kolotusta tekemään palauttavia harjoituksia. Loistavaa!

Todella hyvä viikko reenillisesti. Menisipä harjoittelu SM-kisoihin asti yhtä mallikkaasti ja suurella mielenkiinnolla, niin jotain mielenkiintoista saattaisi tapahtua molskilla?

Jääkylpyyn

17.01.2010 10:42

Olen jo pitkään ajatellut ruveta käymään avantouinnissa, mutta nyt vasta olen uskaltautunut jääkylpyyn muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla vedessä käynnit olivat vain hätäisiä kastautumisia, jonka jälkeen saunaan piti mennä kalisevana jääpuikkona. Tällä hetkellä pystyn hyvin kylpemään vedessä useita sekunteja ja saunaan ei edes tarvitse mennä heti vedestä noustuaan.

Oli aluksi hyvin hämmentävää mennä saunalle, kun kokeneet avantouimarit uivat laiturin päästä päähän ja nousivat rantaa pitkin ylös vedestä, kuin olisi ollut kesä ja 25 astetta lämmintä. Lämpötila oli kuitenkin 35 astetta kylmempi ja ranta valkea, mutta se ei uimareita näyttänyt edes hiventä vavisuttavan.

Avantouinnilla on hyvä palauttava ja huoltava vaikutus. Sen huomaa jo heti pois lähtiessään, kun elimistö tuntuu raukealta. Avantoon meneminen ja jääkylvyssä kylpeminen on suurimmaksi osaksi vain asenteesta kiinni. Jos asennoituu kunnolla, sen tuntuu helpolta ja todella miellyttävältä kokemukselta.

Kaikki siis kohti avantoa ja raukeampaa olotilaa. Reppuun vain laudeliina, uikkarit, juomapullo, pyyhe, jalkineet ja roimasti asennetta.

Lasketellen voitelu kuntoon

06.01.2010 15:42

Lomat kuluivat lasketellen ja leväten. Olin viikon lomasta lapissa laskettelemassa kavereiden kassa. Painin unohtaminen viikoksi teki todella hyvää, vaikka se olikin hivenen vaikeaa, koska ajatukset ajoittain harhautuvat itsestään painiin. Huomasin todella, miten kovasti reenaaminen kiinnosti ja kuinka paljon motivaatio lisääntyi loman aikana.

Loman aikana ainoat urheilusuoritukset koostuivat laskettelemisesta. Vuoden laskettelutauon jälkeen jalat tulivat heti ensimmäisenä päivänä todella kipeiksi, mutta alkoivat viimeisiä laskupäiviä kohden palautua normaaleiksi. Erilainen harjoite kohtuullisissakin määrissä laittaa alussa vain paikat todella jumiin ja sille vaan ei mitään mahda.

Laskettelu antoi todella erilaista ärsykettä keholle etenkin jalolle. Hermosto sai paljon harjoitetta. Laskettelu toimi näin minulla suurimmaksi osaksi hermostoa voitelevana harjoitteena. Erilaiset ärsykkeet, kun herättävät hermostoa ja näin ollen huoltavat ja palauttavat sitä taas toimimaan täydellä kapasiteetilla. Samanlaiset ärsykkeet vain turruttavat hermostoa, joten sen toimintakyky ja nopeus vain heikkenevät.

En todella tiedä hermostosta oikeastaan mitään faktaa, mutta kokemuksesta ja omista tuntemuksista olen päätellyt kaikenlaista... Viikon laskettelu on jo useampana vuonna toiminut todella hyvänä hermoston herätteenä!

Loman tarpeessa

26.12.2009 17:37

Lomat alkoivat kreivin aikaan. Kroppa oli tuntunut viimeiset kolme reeniä todella tyhjältä. En saanut minkäänlaista vastetta tekemisilleni. Tuntui turhalta, kun mikään ei sujunut...

Olin ilmeisesti levon tarpeessa. Onneksi lomat alkoivat, eikä tarvinnut sotkea ohjelmaa liian aikaisella tauon aloittamisella. Koroppa ei toiminut millään lailla. En saanut mitäänkäänlaisia rytmin muutoksia eli tehoja irti. Eikä fiiliskään ollut kummoinen salille tultaessa. Nyt on sitten yli viikko lomaa ja palautumista edesä sekä fyysisesti että henkisesti.

Ensimmäiset kovat harjoitukset melkein vuoteen olivat vieneet energiat kropasta. Nyt olen päässyt loukkaantumiseni jälkeen vasta reenaamaan täysillä, ja sen kyllä huomaa heti. Kunto ei ole vielä kovaa reenaamisen tasolla, vaikka pohjia on tehty paljon niin täysillä reenaamiseen ne eivät näemmä riittäneet.

Onneksi tavoitteeseeni eli SM-kisoihin on vielä aikaan, joten pystyn saamaan kovia reenejä alle lukuisasti, kun kerran olen lähes täysin parantunut. Onneksi ehtisin ottamaan ennen lomia ne täydet tehot irti koneesta. Sisään ajo on nyt tehty ja karstat karistettu, joten voin valmistautua tuleviin koitoksiin lähes vanhaan malliin.

Loman tarve tulee kaikille vastaan jossain vaiheessa. Itse ole oppinut jonkin verran kuuntelemaan kroppaani ja huomaan sen lähes heti millon pitää osata löysätä harjoittelemisesta. On täysin turhaa harjoitella väsyneellä kropalla. Keho ei ota mitään vastaan, loukkaantumis- ja sairastumisriski kasvaa sekä mieiala heikkenee. Hyvä valmentaja näkee, milloin on paussin aika sekä osaa sen myös määrätä jos painia ei tunnu sitä itse tajuavan.

Sujahdin painitrikoisiin

14.12.2009 19:06

Otimme salilla viikonloppuna harjoituskisat. Itselleni otteluita kertyi yhteensä viisi. Siitä olikin jo ehtinyt vierähtää 11 kuukautta, kun viimeksi sujahdin painitrikoisiin. Alkujännitys oli aikas moinen, vaikka kyseessä olivatkin vain harjoitukset. Tuntuma itse ottelutapahtumaan oli muisto vain. Tuntui kuin olisi ollut kynittynä kukkona keskellä tunkiota. Ottelu ottelulta matolla oleminen rupesi kuitenkin tuntumaan taas yhä enemmän kotoisalta.

Vanhat säännöt olivat vielä tiukasti pinttyneet muistiin ja jouduin kesken ottelun kyselemään sääntöjäkin. Tuomari oli kuitenkin tiukkana, joten jouduin laittamaan suun suppuun. On tosiaan keksitty aivan liikaa sääntöjä, kun kerran joutuu kesken ottelun niitä miettimään, eikä voi täysillä keskittyä painimiseen...

Noin kymmenen kuukautta kului kuntoutukseen leikkauksesta ensimmäisiin täyden tehon otteluihin. Nähtävästi aika ei ollut kulunut turhaan, kun kerran olkapää ei oireillut lainkaan. En edes osannut pelätä taikka aristella sitä otteluissa. Luullakseni se johtui siitä, että jouduin keskittymään sääntöihin ja näin ollen ottelun kulkuun, mikä oli muuttunut aikalailla viime kerrasta. Lisäksi itse tilanne jännitti monella tavalla, vaikka voisi kuvitella, että sen kun menee matolle ja painii, mutta asia ei olekaan niin yksinkertainen. Nähtävästi olen myös parantunut loistavasti henkisesti, koska minkäänlaista pelkoa ei leikattua kättä kohtaan syntynyt. 

Hyvin monella ilmenee alitajuntaista suojeluvaistoa loukkaantunutta kehon osaa kohtaan, vaikka fyysisesti parantuminen onkin jo tapahtunut. Tämä taas aiheuttaa puutteellista ottelemista, joka voi johtaa jonkin muun paikan loukkaantumisen. Luulen, että kyseinen suojeluvaisto johtuu hätiköidystä kuntouttamisesta, mikä on häiriinnyttänyt paranemista ja tuottanut kiputiloja…

Sika sairas

04.12.2009 17:19

Yli viikko tuli sitten loikoiltua. Ensin koulu painoi päälle ja sitten tuli vielä viiden päivän kuume. Ei paljon tullut viikkoon tehtyä muuta kuin ajatus työtä. Luultavasti sairastin sikainfluenssan, koska kuumeilu kesti normaalia pidempään ja lihakset tulivat todella jäykiksi ja kipeiksi. Kuume ei kuitenkaan noussut kovinkaan korkeaksi, mikä vähentää sikainfluenssa epäilyjä hivenen.

Sairastelu imi loppujenlopuksi kaiken voiman kropasta. Tästä johtuen piti huilata muutama päivä lisää, jotta energiat palautuivat kehoon. Ensimmäisenä täysin terveentuntuisena ja palautuneen päivänä kävin vain kävelemässä, jotta sain varmuuden täydellisestä tervehtymisestä sekä elimistön käyntiin pitkästä aikaa. En viitsinyt ottaa riskiä jälkitautien pelossa, kun kerran painisalilla muutamilla henkilöillä tuli viikon sairastelun jälkeen toinen viikko sairastelua lisää liian aikaisen harjoittelun johdosta.

Täytyy siis muistaa, kun on esimerkiksi ensimmäinen kuumeeton päivä, ei todellakaan kannata ryhtyä harjoittelemaan, vaan pitäisi lepäillä ja kerätä energiat takaisin. Sairastelun jälkeen täytyy ottaa vielä muutama päivä iisisti, niin pöpöt tulee varmasti taltutettua sekä vastustuskyky ja energiat palautuvat ennalleen. Näin pääsee taas aloittamaan harjoittelun nousujohteisesti ilman väsymystä harjoituksissa, palautumisen pitkittymistä ja ennen kaikkea jälkitautiin sairastumista.

Oli kuitenkin sairastelussa hyvää se, että nyt ei ainakaan jouluna ja uutena vuotena pitäisi sairastua. Toivottavasti kehittynyt vastustuskyky riittää vielä SM-kisoihin asti.

Paini sillassa

25.11.2009 17:36

Koulu laittoi painin siltaan täksi viikoksi. Ei voinut mitään... Kolmet painireenit jäävät väliin koulu kiireiden syrjäyttäminä. Ei vain kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä asioita, joten oli tällä kertaa tingittävä urheilusta. Luullakseni tämä viikko oli sitten syyslukukauden kiireisin koulun suhteen, joten onneksi enempää matolta poisjääntejä ei ole enää tänä vuonna näköpiirissä. 

Ensimmäinen puolivuotta ammattikorkeakoulussa rakennustekniikan linjalla ei siis näillä näkymin vienyt harjoitteluaikaa suunnitellusta lähes yhtään. Noin 16 viikon aikana harjoituksista pois jääntejä koulun takia oli alle kymmenen ja viikossa sentään harjoitellaan 4-7kertaa. Siis suunnilleen vain yhdenviikon reenit jäivät 16 viikosta väliin koulun takia (n.6%).

Totta kai välillä on tullut jätettyä hiukan koulua väliin painin takia, mutta mielestäni sopusuhtaisuus on säilynyt hyvin.

Takaisin lukemaan tentteihin...

Parantuminen vie aikaa

17.11.2009 13:32

Nyt alkaa rauhallisen kuntoutuksen tulokset tulla näkyviin. Alle vuosi sitten leikattu olkapää rupeaa olemaan lähes entisensä. Sen osoittaa se, että ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen pystyin kävelemään käsillä salin päästä päähän. Olkapään liikeradat, voimat ja eteenkin hallinta on palautunut, eikä kiputuntemuksia ole lähes lainkaan. Nyt voi kiittää itseä siitä, että on osannut kuntouttaa olkapäätä tarpeeksi rauhallisella tahdilla, kun kerran ei ole ainakaan vielä tullut yhtään takapakki parantumisen suhteen.

Yleensä liiallinen innokkuus kovaan harjoitteluun rikkoo uudestaan vasta kuntoutumassa olevan paikan. Täytyy pitää mielessä realiteetit elimistön uusiutumiskyvystä, vaikka tuntemukset olisivatkin loistavat. Tavoitteet tarvitsee asettaa tarpeeksi pitkälle, jotta pystyy antamaan itselleen riittävän pitkän kuntoutumisajan saadakseen elimistönsä toimimaan taas normaalisti ja ennen kaikkea pysymään taas terveenä.

Nyt vasta ymmärtää kuinka kauan vie aikaa pahasta loukkaantumisesta parantuminen. Minun tapauksessani parantuminen kesti noin vuoden. Täytyy tietysti muistaa, että kuntoutuminen on vielä kesken, eikä olkapää ole siis vielä täysin kunnossa. Kisamatolle ei siis ihan vielä ole asiaa. Pää täytyy pitää vielä kylmänä, ettei kuntoutuksessa tule viime metreillä kompurointia ennen SM-kisoja, kun kerran halut tuntuvat olevan valtavat.

Kiirettä pitää

09.11.2009 18:54

Nyt sitten koulukiireet alkavat painaa päälle. Harjoitustöitä, esitelmiä ja sunmuita projekteja pitää ruveta palauttelemaan. Lisäksi lauma kokeita vaanii parinviikon päässä. HuhHuh... Hirvittää!

Ei siinä. Seuraavat viikot ovat pelkkää kiirettä ennen varmasti taianomaiselta tuntuvaa joululomaa. Päivärytmi tulee olemaan koulua, koulutöitä, painia ja sitten vielä koulujuttuja. Päivät menevät varmasti yhtä nopeasti kuin fudikset ennen reeniä. Toivottavasti tuo paini ei jää miltään päivältä kokonaan pois, sillä voi muuten ruveta stressi koulunsuhteen kasvamaan liiaksi.

Päivät pitää suunnitella kunnolla niin muistaa kaiken ja saa myös tehtyä sen minkä pitääkin. Ei siis sen kummempaa suunnittelua kuin seuraavan viikon reeniohjelman suunnittelu paitsi paljon tylsempää.

Nyt sitten alkaa valjeta itsellekin, miten mahtaa onnistua todellisuudessa opiskelu ammattikorkeakoulussa, painiminen ja vähäsen töissä käyntiä. Tähän mennessä olen selvinnyt hyvällä suunnittelulla ja asioiden sovittelulla, mutta loppuvuosi on todellinen tulikoe. Saa nähdä, kuinka painijan käy...

On kuitenkin hyvä muistaa, että vain yhteen asiaa panostaminen kerää stressiä ja tekee itsestä helposti haavoittuvan. Stressi kertyy, kun on vain yksi asia päällimmäisenä mielessä ja sitten se ei sujukaan ajatellusti. Itsestä tulee helposti haavoittuva, kun on rakentanut kaiken yhden kortin varaan ja sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu. Ei siis kannata vain painia tai käydä koulua, vaan tehdä molempia sopivasti. Tällöin henkinen ja myös fyysinen tasapaino säilyy ja eläminen tuntuu mielekkäältä ja antoisalta.

Kulttuuria keventeeksi

01.11.2009 21:04

Tuli sitten sattumalta eksyttyä jostain kumman syystä Helsingin Ateneumiin. Ateneumissa oli Pablo Picasson mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta. En kyllä vieläkään tarkkaan tiedä, mikä ihme vietti vei taiteen pariin?

Kuitenkin tuntui jokseenkin kummallisen hyvältä kierrellä taideteosten seassa, vaikka kyseinen asia ei olekaan liiemmin herättänyt mielenkiintoa? Luullakseni ilmapiiri Ateneumissa toi henkisen rauhan luokseni. Ei ole pitkään aikaan ollut niin rauhoittava olotila henkisesti sekä fyysisesti. Jotain kummaa taiteessa siis vaikuttaa olevan, vaikka sitä ei ymmärtäisikään.

Picasson työt aiheuttivat suurta kummastusta ja paljon kysymyksiä. Ehkä juuri se olikin se juttu, mikä auttoi ajatukset pois arjen kiireestä. Minkä seurauksena tuli raukea olo hetken kiertelyn jälkeen. Ilmeisesti ei tarvitsekaan olla suuri taiteen ystävä, jotta uskaltautuisi taidenäyttelyihin. Vähän hölmöltä siellä kuljeskelu aluksi tuntui, mutta sitten niin sanotusti taide vei mennessään ja sitä onkin vaikea selittää...

Ei siis tarvitse vetää sukkahousuja jalkaa ja baskeria päähän uskaltautuakseen nauttimaan taiteesta. Inspiroiva ilmapiiri toi taas lisää aatoksia omaan harjoitteluunkin. Painissahan luovuus koituu voitoksi, kun osaa vain luoda itselle sopivia tilanteita tai kääntää tilanteet luovasti itsensä hyväksi. On myös hyvä käydä paikoissa joissa ei tunnu kotoiselta, etteivät esimerkiksi Siperian painihallit pelota painihaluja tiehensä.

On hyvä välillä nauttia kulttuuria keventeeksi, eikä vain turtua omiin ajatuksiin ja asenteisiin.

Kipeänä

25.10.2009 18:49

Viikko meni puoliksi sairastellessa ja puoliksi kevyesti harjoitellen. Nyt kun syysflunssa ja kaikenmaailman possuflunssat kolkuttelevat ovia, pitää varautua. Terveenä pysymisen perusedellytys on, että muistaa syödä monipuolisesti, säännöllisesti ja tarpeeksi.

Ruokaillulla on hyvin suuri merkitys terveenä pysymiseen. Ruokailut pitää olla säännöllisiä, monipuolisia ja oikean suuruisia. Syysflunssien ynnä muiden pikku tautien kynsistä pysyy poissa oikealla syömisellä. Jos syö silloin tällöin ja mitä sattuu niin voi olla varma, että joutuu pöpöjen juhlimispaikaksi. Eikä myös sekään auta, että syö ajoittain oikein, kun kerran joka päivä tässä eletään. Joka ruokailuun pitää saada sisällytettyä oikea määrä hiilihydraatteja, proteiineja, vitamiineja, hivenaineita, rasvoja... Oikeaa määrää on vaikea arvioida, koska se on täysin yksilöllinen, jos sen siis haluaa tietää niin pitää se käydä tutkituttamassa tai kokea kantapään kautta.

Loukkaantumiset vähenevät merkittävästi oikealla ruokavaliolla. Elimistö myös palautuu rasituksesta sekä vammoista tehokkaammin, kun se saa kaikki tarvitsemansa rakennusaineet välittömästi käyttöönsä. 

Sairastuvalta pois pysyminen antaa mahdollisuuden ehjään harjoituskauteen, jatkuvaan kehitykseen ja täten huippu suorituksiin kilpailuissa. Minulla ruokailut ovat vähintään puolet päivän harjoituksista. Miettikääpä sitä...

Hyvää ruokahalua kaikille!

Lomailun merkeissä

17.10.2009 20:09

Viimeviikolla kyseltiin voimapuolen tuloksia. Tässä ympäripyöreitä vastauksia: Leukoja menee tällä hetkellä aivan liian vähän, mutta laitetaan olkapää vamman piikkiin. Penkki on minusta salin turhin laite, joten siinä ennätys on kesken reenin puoleksi tunniksi nukahtaminen penkin päälle. Tempausta ja työntöä olen vasta harjoitellut kerran, joten ennätys 20kg. Katsotaan jos vaikka puolenvuoden päästä saisin parempia vastauksia, kun ensin olen ehtinyt hiukkasen reenatakkin painonnostoa.

Tämä viikko onkin mennyt lupsakasti syyslomanmerkeissä Saksassa. Pari lenkkiä, loikoilua, hierontaa, kaupungissa käppäilyä ja markkinoilla syöpöttelyä. Nyt kroppa ja mieli tuntuu levänneiltä ja on taas mielekästä mennä huomenna painisalille!

Lomailu on todella tärkeää urheilussa. Kunnon levolla saa kehon kuntoon kaikista pikku vaivoista ja etenkin mieli on taas virkeämpi. Kaikki pienetkään fyysiset vammat eivät ihan viikossa parane, mutta suurin osa kuitenkin. Mieli palautuu viikossa loistavasti ja intoa riittää taas vaikka mihin ainakin hetkeksi. Muistakaa siis, että hyvä urheilija osaa ja uskaltaa lomailla ilma pelkoa siitä, että pitäisi vain kokoajan harjoitella jotta kehittyy.

Lomailkaa siis kunnolla, jotta elimistönne palautuu täysin arjesta. Älkääkä ajatelko, että kun loma esimerkiksi koulusta alkaa niin silloin pitää harjoitella hulluna, kun kerran on aikaa. Paitsi jos on maajoukkueleiri!   

Loman huonona puolena on, että velvollisuudet meinaavat unohtua…

Terveiset Saksan markkina humusta!

Painonnoston saloihin

08.10.2009 18:19

Nyt sitten sain elämäni ensimmäisen voimaharjoitus ohjelman painonnostometodein. Ohjelman tavoitteena ei missään nimessä ole raa''''an voiman hankinta vaan: kehon hallinta ja lihastasapaino, räjähtävä voima, ketteryys, liikkuvuus, rytmi, lihasyhteistyö ja taitavuus.

Itselläni kuntoutuksen pohjana oli ja on edelleen juuri painonnosto. Aloitin tietysti harjanvarrella josta siirryin viiden kilon levytankoon jne. Painonnosto auttoi eteenkin olkapään liikkuvuuden takaisin saannissa todella merkittävästi, ja samalla tuli hiljalleen opittua oikeaa tekniikkaa. 

Ensimmäinen harjoitus sujui loistavasti kiitos yksinomaan maailman luokan painonnostovalmentajalleni. Uusia asioita tuli opittua rutkasti ja oli mielekästä aistia kehon vastaanottokyky uusille ärsykkeille. Viimeviikon selkä vaivoista ei enää ollut onneksi suureksi kiusantekijäksi, vaikka paini harjoituksissa nostot oli jätettävä tyystin väliin.

Perinteinen painonnosto ja sen hyödyntäminen eri urheilulajeille oli taannoin otsikkona Turun Sanomissa. Otteita valmentajani lehti artikkelista:

Perinteisen painonnoston liikkeiden suora sovellusarvo muihin lajeihin perustuu siihen, että 1) ne kehittävät vartalon lihasryhmiä tasapuolisesti ja 2) niiden avulla tärkeimmät lihasryhmät(esim. jalkojen ja lantion ojentajat) oppivat tuottamaan voimaa suurilla supistusnopeuksilla ja siten urheilija kykenee hyväksikäyttämään olemassa olevan voimapotentiaalinsa mahdollisimman tehokkaasti. Useimmissa urheilulajeissahan nämä ominaisuudet muodostavat lajisuorituksen perustan.

Summa summarum: nuorten ja lasten kehittymisen kannalta keskeistä on, että voimaharjoittelussa edetään progressiivisesti opetellen ensin suoritustekniikka, sitten liikkuvuus, koordinaatio, lantion käyttö ja lopuksi liikenopeus.

Mielenkiinnolla odotellen painonnosto ohjelman etenemistä sekä etenkin sen vaikutusta painiin!

Tästä se alkaa

30.09.2009 20:03

Morjesta!

Lähdetääs tästä nyt sitten valmistautumaan maaliskuun SM-kisoihin. Pohditaan matkanvarrella miten onnistuu pieneltä ihmiseltä painin, koulun ja ihmissuhteiden sovittaminen päivän rytmiin. Vai onnistuuko?

Painitaipaleeni koki kovan kolauksen tammikuussa (2009) Herman Kare- turnauksessa, kun olkapää hajosi pahasti. Joten oleellisena osana mukana on ajatuksia vakavasta vammasta kuntoutumiseen ja palaaminen täysipäiväiseen harjoitteluun.

Viikko alkoi huonosti, maanantai uinti, tiistai hieronta, keskiviikko kiropraktikko. Kuulostaa helpolta sekä hyvältä, mutta syy onkin sunnuntaina hyvin sujuneissa reeneissä krampannut alaselkä. Ei siinä, suunnitelmat taas pöytälaatikossa sekaisin hiiren ansiosta. Loppuviikko siis venyttelyä, kaikkien lempi puuhaa, sekä kuntoilua. Mutta painihan on kivaa!

Parhaillaan vetelen istuen tempaustekniikkaa olkapäätä kuntouttaakseni. En siksi, että kirjoittaminen olisi vastenmielistä. Toivottavasti seuraavalla kerralla palataan paremmissa ja mielenkiintoisemmissa merkeissä.

Terveissii Turust!