Pitkä syssy edessä ja takana

29.10.2010 14:18

Nyt siis mennään eikä meinata, Järvenpäähän siis. Hetken jouduin miettimään jaksaako lähteä lomaviikon lauantaina matseja mittailemaan, mutta onhan se nyt nähtävä, kun Kontulan hirmut ovat liekeissä taas. Toivottavasti siis vitoset lentää ja tanner tömisee! Sen verran on Ahto poikia salilla ruoskinut, että pitäisi ainakin puolinelssonin olla kunnossa. Sehän nähdään.

Syssyä mennään jo hyvää vauhtia ja taitaa meikäläisenkin kisadebyytti pikkuhiljaa jo lähestyä. On sitä nälkää jo ehinyt kertyäkin. Toivotaan, että paketti pysyy kasassa jotenkin ettei joudu jouluna liimailemaan teippejä. Luulisi kaiken menevän suht hyvin, koska en ole itseäni ainakaan sokerista rakennellut kesän mittaan. Eli ihan hyvin on tullut hommia tehtyä. Jopa portaita on juostu edestakas. Muistan viimekesänä sanoneeni itselleni, että enää ei kuljeta muulla kuin hissillä, mutta tulipahan sitä taas kerran huijattua itseäni oikein kunnolla.

Muuten sitä ei nykyään pääsekkään enään narraamaan missään. Sen verran tiukkaa settiä pukkaa nyt eteen matolla, piinapenkissä ja siviilissä. Pitää hankkia tehokkaampi moottori koneeseen, jos meinää pysyä karavaanin perässä. Muuten sitä jaa auttamatta rannalle vilkuttelemaan ja juomaan maitojunan juomia.

Viimeviikonloppuna ilmassa oli vähän maitojunan makua, kun vanha Lahden gängi varustettuna nuoremmalla sukupolvella otti yhteen Tsadin toreilla. Siitä oli hyvä aloittaa lomaviikko, koska muisteltavaa riitti muutamalle seuraavallekkin päivälle. Olipa nimittiäin asiat pikkaisen hukassa. Kaikista rentouttavinta oli, kun pääsi kokeilemaan Ketun ensi askelia hierojan uralla. Voin sanoa, että aikamoinen lukkoseppä pojasta on kuoriutunut. Käsittelyn jälkeen selässä oli avointen ovien päivät, sillä olo oli kuin uudelleen syntyneellä. Eikun soittoa siihen suuntaan, jos reppu painaa liikaa selässä.

Rutine

04.10.2010 10:45

Kipinää Kipinää! Eihän tähän voi muuta kuin syttyä! Aurinko paistaa ja aamuviima nipistelee pitkin poskia. Voin kertoa, että yön jälkeen aamulla on kylmä, kun tallaa jalka toisen eteen kohti treenejä tai ikävämpiä koulun penkkejä. Kohta ei aurinkokaan paista. Täytyy siis puhelimen valossa selvitä paikasta toiseen. Jos näistä elämän esterdoista meinaa selvitä päivittäin, täytyy itseensä asentaa sellainen autopilotti ohjelmisto, että komeinkin lentokapteeni olisi kateudesta vihreä. "Rutiinia, rutiinia" huutelee rattopojat sörkänkurvissa. Oikeastaan vasta lounaan aikoihin saa itsensä haltuun siten, että pystyy jopa itse päättämään mitä seuraavaksi tehdä. Se on semmoista elämän hallintaa. Onneksi koulun lehtereillä ihmiset ymmärtävät aamun hitauden. Koutsi ei taida välillä sitä hoksata. Kun piinapenkissä venytellään haukottelulihaksia, Maunulassa vedetään kahvakuulia.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun lievät lauantaihorrokset hiipivät kuin lapsi salaa karkkihyllylle viikottaisiksi tapahtumiksi. Viikolla tuntuu olevan nyt niin paljon hommaa, että launtaina ei voi tehdä oikeastaan mitään. Pakkohan sitä on jonkun lain mukaan elää. Viikonloppuna täytyy postaa stressi ja hymyillä! Yritimme muutaman vääntäjän kanssa keventää mieltä mukavalla leffalla, mutta keveyttä uusin wallstreetti leffa ei kyllä tarjonnut. Kaali taisi mennä vain enemmän sekaisin, kun juonen kulusta tai joka toisesta vuorosanasta ei ymmärtänyt puoliakaan. Ei mennyt ihan lapaan se keikka. No onnkeksi vieressä oli muutama kohtalon toveri, joiden kanssa naureskella.

Rutiinit on siis kunnossa. Olisin maailman onnellisin, jos vielä saisi käden muun maailman tahtiin. Olkapää kestää nyt treeneissä ihan hyvin joitain kipuja lukuunottamatta. Tuntuu vaan siltä, että vielä ei olla niin hyvässä liimassa kisamatseja slmällä pitäen. Kisoissa paikat ovat usein vaan niin paljon herkemmässä. Paikat eivät kestä sillälailla kuin kotisalilla. Jos vielä kerran kädessä napsahtaa, saattaa olla nämä hommat tältä erää taputeltu. Se nyt vaan on sellainen homma. Malttia malttia. Se on sitä valttia.

In your face

20.09.2010 17:53

RaiRai, kakkoskolmosta silmään ja kaarteet suoriksi. Todellisuudella on mukava tapa läsähtää syksyisin suoraan vastapalloa allekirjoittaneen naamalle. Ihan mukava tyyppihän tuo kohtalon todellisuus on muuten, mutta ei olisi pahitteeksi, jos kesälaitumilla saisi kasvoille muutaman varoittavan läpsäyksen ennen varsinaista pommia. Tähän alkuun tulee vedettyä muutama mutka suoraksi ennen kuin formula-aikataulun kyytiin tottuu. Toisin sanoen tekee mieli ottaa koulu vähän rennommin, kun vielä aurinkoisia painikelejäkin riittää.

Hirveästi syssyn auringosta en ole ehtinyt nauttia. Helsinki-Espoo-Maunula välin kuluttaminen vie tällä erää suurimman fokukseni. Jouduin yhtenä kauniina lauantaipäivänä keräilemään itseäni aika pahasti lattialta laskellessani päivittäisiin matkoihin menevää aikaa. Saldo korottomana 4 tuntia päivässä! Ziisus, sama juttu, kun kävisi koulussa Tampereella! Onneksi tähän soppaan löytyi muutama päivä sitten resepti: Kotka lentää pesästään n. kuukauden päästä. Uusi osoite Rantala jr:lle löytyy Kannelmäestä. Pidä pää pystyssä Pohjois-Helsinki! Kantusta sujahtaa Maunulaan alle vartissa ja kouluun n. puolessa tunnissa. Onnenpäivät alkavat.

Aika kuluu nopeammin kuin järki. Luulin kirjoittaneeni viimeisen merkinnän viikko sitten. Ei nyt ihan osunut kohdalleen tämä arvaus. Pakko laittaa töppäys käsi sydämmellä jetlagin piikkiin. Nimittäin tämä jannu on matkustanut koulun suhteen aika kuutamolle. Maan pinnalle on matkaa n. 100 kirjasto tuntia. Aika positiiista. Onneksi joka päivä pääsee vähintään kerran Maunulan kellariin tuulettumaan. Siellä on ilmanvaihto toiminut ihan hyvin nyt syssyllä.

Kuumia momenttumeja

07.08.2010 15:25

Huhhahhuli! Nyt kuuseen kuumuus. Nyt ei enää jaksa leikkiä, että tämä on nautinnollista. Tekopyhyys säästettäköön naapureille tarkoitettuihin small talk juttuihin. Kohta loppuu huumori, koska lakanoita menee pesuun yöllisien Niagaran putouksien jäljiltä vinhempaa tahtia kuin niitä valmistetaan Finlasyonin tehtailla. Huomenna kodinhoitohuoneen pöydältä taitaa löytyä pesukoneen eroanomus ja jäähyväissanat. Sinäänsä on ihan nättiä, että nyt ymmärtää espanjalaisiakin hiukan ja voi yhtyä heidän kanssa yhteiseen helteiden itkukuoroon. Löytyy ainakin puheenaihetta, jos illalla sattuu käväisemään Amarillossa vaikka limulla. Taidan nyt puhua jopa sujuvasti siestaa. Sí sí.

Pajulahteen terveisiä: Meidän huoneen tv ei toiminut. Tuli vähän sellainen fiilis, että olisi Suomen yleisurheilumaajoukkueessa. No eipä väännetä kärpäsestä härkästä, koska ei P-lahdessa vietetty kuin yksi yö. Meinasi silti väkisinkin tulla mieleen viime vuosi ilman viihdettä siinä, kun makailtiin punkilla tyhjässä huoneessa treenien välissä. Tulipahan otettua vähän mental treiningia haltuun, kun tekemättömyydessä mietti, mikä leireillä on tärkeintä. Treenit menivätkin ihan ok. Täytyy näköjään aloittaa yksiön etsiminen P-Koreasta pääkaupunkiseudun sijaan.

Opiskelu ja asuntosotkujen selvittelujen lomassa on saanut Rolf Von Rantalakin pikku hiljaa kakkosen silmään treeneissäkin. Välillä täytyy kuitenkin muistaa painaa jarrua ettei lähde homma handusta. Joskus muutkin joutuvat vetämään liinat kiinni. Ihan hyvä vaan, koska harvoin sitä itse huomaa, milloin mennään liian kovaa. J Tammisen sanojen mukaan nyt on momentumit kohdillaan.

Tai eivät ne välttämättä ihan kohdilla olekkaan. Paluu Lahteen Ke 11.8 klo 09.00! Onpa sentään aiheena paini ja kisat. Aamutuimaan otetaan Ketun kanssa käynti fyssarilla, josta lähdetään katsomaan sotilaiden MM starttia. Kyllä siinä riittää Indyllä, Niskalenkillä ja Porin karhulla jäpittämistä, kun Kiinan kersantteja tulee vastaan nuppineulat kauluksissa. Vaikka kyseessä onkin sotiladen kisat, ei kannata syöksyä, kun viheltää. Silloin tilanne on yleensä jo ohi. Onnenpotkuja pojille!

ssento! ppoo..

Türin toreilla

19.07.2010 12:59

Jos hiellä olisi litrahinta, olisimme miljonäärejä. Viron maalla Türissä sattui olemaan nimittäin hiukan kuuma viimeviikon leirin aikana. Fiilikset olivat sellaiset, että aivan kuin olisi ollut treeneiss 24/7. Kroppa ei ehtinyt jäähtymään treenien välissä, vaikka taukoa olikin ison maailman mallin mukaan useita tunteja. Sokerina pohjalla oli tiimin majoitustilat, tai oikeastaan kopit, joihin ilta-aurinko mukavasti paahtoi räjäytellen sisätilojen elohopea lukemia. Tuokaa nyt niit jäitä hattuun! Siinäpä oli sopeutumista. Eipä ainakaan tule yllätyksenä Budapestin kuumuus Porin karhulle skabojen aikana. Talviturkkia voi vähentää suosiolla. Hätäratkaisuna jouduimme poistamaan säästümarketista viilentävän tuuletuskoneen, joka toimikin jonkinlaisena sateentekijänä pelastaen tiimin jossain määrin lämpöhalvaukselta.

Kuumista liskojen öistä huolimatta motivaatiot olivat sitä luokkaa, että leiri saatiin vedettyä kunnialla läpi alusta loppuun. Tottakai muutamia pikkukolhuja sattui itsekullekkin, mutta kolhuista kukin voi päätellä, että jotain tuli tehtyä. Pääsin itsekkin vihdoin irti! Viikon tähtihetki oli ensimmäiset täysmittaiset painitreenit. Kaikkia höyryjä ei tietenkän vielä voinut päästää ulos, sillä lähin ystäväni, oikea käsi, ei ole vielä päässyt rytmiin muiden raajojen kanssa. Kuitenkin painiminen oli kiva pieni tuulahdus tulevasta.

Meininki Türissä oli muuten aivan kuin pikkukylän hautausmaalta. Paikan vapaa-ajan tarjonnan pystyi tarkastamaan n. puolessa tunnissa. Kierros alkoi hampurilaissnägäriltä ja päättyi kilometrin päässä olevaan lätäkön rantaan, johon oli sommiteltu pienoismalli Parnün kultahietikoista. Hietikoilla käytiinkin keskiviikkoiltana palauttava eppinen rantalentopallo taisto. Oikeastaan matsi oli syöttökisa, koska jalkojen hapottuneisuudesta johtuen liike oli pallon tullessa aika minimaalista. Eipä sillä väliä kunhan peli kulkee!

Nyt saa alkaa pikkuhiljaa jännittämään kuulumisia Unkarista. Toivottavasti tuliasina on jotain kiiltävää ja kovaa. Eiköhän Bulgaria jotain kuitenkin opettanut. Viisaampana vesille!

Rikkaruohoilla tähtiin

05.07.2010 21:07

Sykkii sykkii! Ja välillä vähän liikaakin. Voiko maantiet ja niiden pientareet tulla enää enemmän tutuksi. Nyt on muutama kerta laitettu menemään rullilla, BMX:llä ja välillä pelkillä jalanpohjillakin niin, että Mr. Bekelekin olisi ylpeä. Mun jaloista lähtee kohta pois se nivel, mikä puuttuu kaikilta Afrikkalaisilta juoksijoilta. Tervetuloa muulin jalat! Tai siltä ainakin tuntuu. Pohjakuntoa rakennettaessa kunto on varmasti tällä hetkellä vielä aika pohjalla. Nyt tarttis muutaman raksamiehen rakentamaan tikapuut, joita pitkin sitten voi kiipeillä ylöspäin. Taitaa kuitenkin niin olla asiat, että itse joutuu tarttumaan vasaraan ja naulaan. On ne tullut tutuiksi jo aikaisemminkin.

Kerrankin stadissa on kunnon painikelit, ison maailman malliin. Elohopea kiehuu painisalin seinällä ja havittelee varmaan neljääkymppiä aika ajoin. Ei voi enää sanoa helteiden tulevan yllätyksenä, kun lähdetään Itä-Euroopan saunallisiin olosuhteisiin seikkailemaan. Laittakaa nyt sitä rahaa pankkiin niin ei tarvitse pikku viimassa tammikuussa nyyhkiä.

Hiukan joutui itkua vääntämään junnujen kisoja seuratessa. Mutta löytyihän taivaalle sentään yksi tähti. Ohukainen Rules! Tästä eteenpäin päällikkö. Tällä kertaa muiden maiden hurjat olivat vain vikkelämpiä. Aina löytyy isompi hauki, joka popsii pienemmän. Monet olivat tällä reissulla valtameren sillejä. No jätkät varmasti tietävät jokainen mikä meni mönkään ja osaavat oppia virheistä. Dont worry luottoa löytyy! Bulgarian vuorten kyyneleet haihtuvat vielä helteissä.

Muutama päivä pitää vielä tällä viikolla punnertaa. Päiviä pidentää viel sekin, että mamma laittoi pikku ärrän puutarhaa hommiin. Ja niitähn tehdään jokapäivä.. Aamusta iltaan rikkaruoho lentää. Viikon loppuna odottaa sitten pieni palkinto. Täysi raketti joukkue lähtee polkemaan santaa The Yyteriin muutamaksi päiväksi. Tavoitteena pelkkä voitto. En paljasta vielä mitä aiomme voittaa..

Taas minä

18.06.2010 13:48

Mitä elämä olisikaan ilman pieniä kipuja. Mmm se on hunajata yrittää laittaa paitaa päälle aamulla ilman tuloksia. Tunruu kuin selän alueella olisi yöllä ollut 9:n richterin järistys. En ole ylpeä, kun sanon, että jouduin turvatumaan siskon muutamissa ihan perus asioissa. Pahalta näyttää, että tämä sama tilanne tulee toistumaan muutaman kerran kesän aikana. Palautteen mukaan joudun maksamaan tästä palvelusta kohta palkkaa. Jos joku on joskus haaveillut kesätyöstä vanhainkodissa, voin olla avuksi. Ei tämä kaukana siitä ole.

Kun elää injurissa tarpeeksi kauan, alkaa peilikuva näyttämään jo vähän oudolta. Tulee sellainen olo, että ei enää tunne itseään. Muutama viikko sitten meni jo niin tunteisiin, että oli pakko alkaa tekemään asialle jotain. Nyt näyttää jo muutaman lenkin jälkeen paremmalta. Jalat on tukossa kuin lasipalatsin terassi kesäkuumalla. Vähän ihmettelin tänään herätessä selän herkkyyden tilaa. Eilen otettiin vähän spurtteja ja nopeutta. Näköjään tässä vaiheessa ollaan vielä aika pyramidin alkuportailla, kun pienillä pydähdyksillä saa selän muussiin.

Monesti olen kuullut kokemuksista, jolloin pienetkin asiat tuntuvat tärkeiltä. Pääsin itsekin tähän valaistumisen tilaan. Voi että se aurinko ja lintujen laulu tuntuu mukavalta treenikiellossa, kun päässä hakkaa ajatus, että päivän aikana ei ole oikein mitään tekemistä. No, nyt tuntuu siltä, että tämä on yksi suurimmista harhaanjohdatuksista, mitä voi kuvitella. Nyt, kun on alkanut taas tekemään asioita kunnolla, alkaa huomaamaan mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja saavat fiiliksen kattoon. Voi olla, että pikku asioista nauttiminen on vain oikean tekemisen puutetta. Nyt on ainakin sellainen fiilis. Draivi päällä.

Kesän junnukisat lähestyy ja kundit alkaa olla herkässä kunnossa. Oli hyvä asia käydä eilen salilla katsomassa oiketa menoa ja ottamassa tuntumaa. Pitää tehdä tästä perinne. Omistakaa Bulgaria

MotiMoti

03.06.2010 12:20

Kesälaitumilla on hyvä olla. Vuosi on nyt lusittu, poteroihin on syöksytty, maileja talsittu ja kanttarelleja kierrelty. Sopimus umpeutui muutama päivä sitten ja jatkoa ei ole luvassa. Käteen jäi muutama penni päivärahoista. Ei tällä lystillä pojat loppuelämää eletä. Saattaa olla, että kerääntyneet edut ovat kasaantuneet ominaisuuksiksi ja kyvyiksi. 

Valmiiksi käsikirjoitettu vuosi ei hirveätä ajattelutyötä vaatinut. Päivästä toiseen tarvitsi vain näytellä samaa roolia. Nyt istahdan alas joka viikko ja listaan ylös tulevan viikon vuorosanat. Oman aikansa sekin vaatii, mutta on se näin vain paljon nätimpää. Oma tie, oma kaista, oman elämänsä herra. Asioiden saavuttaminen vaatii vain paljon enemmän itsensä motvivointia ja ruoskimista. Puntille potkiva jalka on taas vuoden jälkeen muuttunut omaksi jalaksi. Voin sanoa, että ei ole helppoa potkia itseään persuksille, ainakaan aluksi.

Käden kunto nouseed kohisten. Tai ainakin juuston leikkaaminen kahdella kädellä sujuu jo ongelmitta. Kuluva viikko jäi lieväksi loveksi muuten tahraamattomaan kuntoutusuraan, sillä kesän suvi suloinen toi minulle tervetuliaslahjaksi tuntuvan lämmön tuulahduksen. Mittarin mukaan asteita oli Sunnuntaina n. 39. Välillä tulee näitä. Onneksi joku viisas loi Simpsonit. Niitä on tullut tykitettyä muutama. Piirretyt saa ensi viikolla jo unohtaa, kun otetaan toivottavasti käyttöön pari kuukautta pölyttyneet treenikamppeet. Nyt alkaa olla jo se hetki, kun pääsee testailemaan nopeuttaan matolla. Järvenpäässä saatetaan nähdä jo huippusuorituksia, tai ainakin niiden poikasia.

Uusi elämä on nyt startattu. Oikeastaan se startattiin jo viikonloppuna poikien kanssa Kotkassa, mutta se mikä tapahtui Kotkassa jääköön Kotkaan. Muistakaa ottaa kaikk irti kesästä!

Loppu on aina alku

22.05.2010 16:03

Kaikki loppuu aikanaan. Puhutaan sitten hyvästä tai pahasta. Muutaman päivän päästä kirjoitetaan piste yhden elämän virstanpylvään päätteeksi. TJ 6!! Suomen pelastamisen vastuu siirtyy seuraavalle erälle junnuja. Jos jotain tästä kaikesta jäi käteen, niin ainakin tiedän nyt kuinka tärkeätä on harjoituspäiväkirjan täyttö. Nyt on turha jäädä murehtimaan kaikkea sitä hyvää, joka jää taakse, koska edessä avartuvat uuden huomisen laitumet. Kesä tuo tullessaan muutakin kuin rantahiekkaa ja simpukan kuoria. Invalidiparkkikyltit voi nimittäin heittää minun osalta nuotion loimuun. Säälittävästä tomistokynäniskan olkapäästä on leivottu aikaisemminkin mainittujen pihtariliikkeiden ja kumisten nauhojen kanssa panssarinen karhunkäpälä, jolla heilutellaan miestä kuin miestä, myös georgialaista. Nämä tuuliviirit toivottavasti heiluvat tulevaisuudessa. Kunto täytyy kuitenkin testata ensin kotona. Kesällä varmaan käydään Rantalan perheen väliset kädenvääntö mittelöt ennen kuin astutaan ison maailman estradeille.

Niskalenkki ja Indy lähtivät muutama viikko sitten paistattelemaan reservin aurinkoon ja jättivät muut Lahteen virumaan. No pojat nyt tulee 40 muuta perässä ja kovaa. Toivottavasti preeni kohti sotilaiden MM-kisoja on sujunut suunnitelmien mukaan. Ehkä syksyllä päästään kuulemaan muutama voiton kunnialaukaus. Voitte olla varmoja, varsinkin Indy, että saatte pikku ärrästä ja Ketusta pienet kiusankappaleet kesän ajaksi piiskaamaan teitä uskomattomiin suorituksiin. Jätetäään turha jäpittäminen pois ja eletään tunteella!

Odotan innolla, mitä kujeita Ahto on keksinyt kesän varalle. Voin sanoa, että tämä resepti ei löydy internetin hakukoneilla eikä heikoimmat sitä edes pysty sisäistämään. Sitä kai joutuu olemaan vain hiljaa ja toivoa, että ei halkea liian pahasti keskeltä.

Testattu

06.05.2010 12:01

Vuoden kuntouttaja 2010 on täällä taas. Piiskaan itseäni uusien heiluriliikkeiden voimin kohti mullistavia suorituksia. Älkää turhaan välittäkö kirjoitusvirheistä, sillä viimeiset päivät miestä on viety kovempaa kuin kenkäpaineissa konsanaan. Viimeyönä ei tainnut riittää kymmenen tunnin yöunet, vaan tyynnyn päällystä joutui silitellä lähes 15 tuntia. Viisasta miestä lainaten: "revi siitä".

Valtio halusi tarjota pojillensa maanantain ja tiistain välisenä yönä ilmaisen piknikreissun suven siimekseen. Niin hauskaa oli, että silmiä en tainnut ummistaa kovin pitkätksi aikaa. Kun jalasta löytyy maiharit, kädestä rusinat ja viereltä taistelutoveri, minkäs teet. Unettomien öiden lisäksi ohjelmassa oli lopputestit. Samoilla silmillä juostiin piippiä, coopperia ja 20m:ä, hypittiin, pompittiin ja pujoteltiin esteradalla. Näin sitä miestä testataan! Loukkaantumisen takia testien tulokset heilahtelivat edestakaisin. Kunto oli laskenut hieman. Käsi paketissa ei hirveitä juoksulenkkejä tehdä. Yllättävää silti oli, että nopeus oli jopa parantunut. Tämä voi olla todiste siitä, että herkistely todellakin kannattaa.

Mielestäni herkässä kunnossa oleminen on hyvä asia. Taidan nimittäin käydä kouluttamassa muutamaa hyypiötä vielä viimeisen kerran. Niskalenkki ja Indy pääsevät maistelemaan vapauden aurinkoa jo ensi keskiviikkona, koska pojat lähtevät syksyllä niittämään mainetta sotilaskisoihin. Pikku jäähyväispusu on paikallaan. Loppuun vielä olkapää terveisiä. Lääkärin mukaan suunta on oikea. Käsi tuntuu vahvalta, eli lähikuppiloiden kädenvääntömestarit voivat valmistautua luovuttamaan pokaalinsa kohta pois. Kesään asti avataan liikelaajuuksia, jonka jälkeen päästäänkin jo matolle kevyesti tanssimaan. Jos vaihteidenvaihto sujuu ongelmitta, syksyllä saadaan jo vitosta silmään ja mennään kovaa. Näillä mennään.

Viimeisiä viedään

25.04.2010 16:43

Feenix lintu tuhkasta nousee ja kurottaa kohti taivasta. Näin se käsi käy. Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, kun voi läpsiä muita selkään ilman esteitä. Ei ne läpsimiset kyllä siihen jää. Ylävitosta ei vielä saa heittää. Täytyy siis olla vielä kärsivällinen. Taidan vihata refleksejä vielä viikon. Ei ole helppoa yrittää muistaa, että palloa ei saa ottaa kiinni pään yläpuolelta, jos joku sen sinulle heittää. Päätökseen jää aikaa yleensä sadasosasekuntti.

Jukka ja Tiina mitäs menittekään tekemään. Italiassa taitaa pitsauunit pysyä kiinni koko kesän ajan, sillä rankkaa pohjoista lentokyytiä ei ainakaan voiteta seuraavalla kerralla syömällä salamipätkiä! Minun mielestä ei ole oikein huudella onnea netin syövereissä, koska se ei yksinkertaisesti tässä vaiheessa riitä. Peinistä asioista kaikki suurikin kuitenkin rakentuu. Onnea! Jokainen tehköön tämän saman ympäri maata. Eiköhän siitä jo pieni laulu konsertti saada aikaan. Taitaa kiiltävimmätkin desibelimittarit pettää. Soitan kohta matkatoimistolle ja pistän Jukan ja Tiinan lomamatkustus kieltoon kesän ajaksi, koska noilla näytöillä täytyy jo venyttää kohti tähtiä. Sunny beachillä ei siis tänä kesänä yritetä kaataa paikallisia minkkejä, kundeja eikä edes kuppia. Nyt olisi hyvä mahdollisuus katsoa kaikki kortit ja mennä päätyyn asti.

Viimeisiä viedään, kaikilla osa-alueilla. Treenikielto loppuu, reservin aurinko paistaa jo, päivärahat loppuu ja viimeisenä loppuu kesän odotus. Merkittäviä hetkiä siis eletään. Kävin kaiken tämän kunniaksi testaamassa viikonloppuna chicken wings tarjonnan uudessa paikassa. Toisin sanoen valloitin uusia elämyksiä ja avasin uuden kappaleen elämästäni. Muuten viikonlopun ohjelmaan kuului, mitäs muutakaan kuin, olkapää remppaa! Pystyisin jo näillä nätyöillä aloittamaan 4sportilla remontti ohjelman, jossa pääosassa remontti Rolle. Nyt saa Reiska kyytiä. 

Kinkkua

13.04.2010 20:07

Viikko enään invaliditeettiä jäljellä. Invaparkimerkin saa siis jo kohta heittää pois. Kohta joutuu taas kävelemään pidemmän matkaa leffa teatteriin stadin keskustassa. Kantositeen polttoroviot järjestetään 19.4. Halukkaat voivat ilmoittautua mukaan. Vielä ei kuitenkaan voi ruveta matkimaan Ninjawarrioreita, sillä kättä saa heilutella vasta hitaasti kuin norsun kärsää. Näin fyssarin mukaan. Taitaa jäädä tuulettelut lätkän mm-kisojen aikana väliin. Suunta on silti hyvä, kuin joulua odottelisi. Saan sopivasti raajat kuntoon painin Em-kisoihin. Mukana eläytyminen saattaa olla elämää suurempaa. Niissä karkeloissa ei kantositeellä pärjää. Peukut pystyyn Jukkapojalle ja koko Suomen tiimille!

Viikkohan vierähti niin, että vihelsi. Ja missähän sitä oltiin? No Missäs muualla kuin Hennalan hoveissa. Ylhäältä, taivaista, herrat syöttivät taas pojille nakkia ja viikonloppu vietettiin kaltereiden takana. Aivot taisivat jäädä vielä omien kaltereiden taakse. Pojat ja viikonloppu kiinni... No kyllä te tiedätte. Tuli sitä treenattuakin. Sain melkein hien päälle. Fyssarin ohjeiden mukaan vetelin olkapäätä eteen ja taakse kuin viimeista päivää. Hapotti niin paljon, että mieleen tuli Lasse Viren ja München. Paitsi, että näiden kuntoutusliikkeiden kanssa on vaikea kaatua. Niin hurjaa menoa se on. Loppuaika juostiin tuvan ja sotkun ja ruokalan bermudan kolmiota. Siihen kolmioon katosivat murheet. Pari päivää mäkimiesten, korispelaajien, lentopallistien, suksisankarien ja painijoiden kanssa poistaa päänsäryn.

Nyt makaan sängyllä maailman ja lauluja kirjoitan. Lauluja siitä mitä mä nään, ja mitä tunnen sisällä pään. Nään, että uusia rulliotteita testaillaan juuri hiihtäjillä, ja tunnen, että mikäs voisikaan olla paremmin.

Leikkausarpia

03.04.2010 14:22

Käsi on paketissa ja tuska suuri. Olkapään muovailusta aiheutuvan kivun saa hätisteltyä helposti p-codeilla, joita Panda on popsinut muutaman viikon ajan aina maailman näyttäessä surkeata puoleaan. Kivut ovat siis olleet lähes kateissa, mutta tylsyyden tuska kurkkii nurkan takaa joka hetki, kun leffa loppuu. Neljä viikkoa kantositeessä! Ilman liikettä tietenkin. Laittakaa mut nyt vaikka vuodeks linnaan mielummin. Mitään ei saa tehdä. Lepääminen ja nukkuminen on sallittua! Siinä vaiheessa, kun lepää viikon vuorokauden ympäri ei jaksa enää edes nukkua. Nyt tarvittaisi aikakonetta. Aamen.

Lopullinen tuomio: Neljä viikkoa kantositeellä, jonka jälkeen kaksi viikkoa kättä ei saa nostaa vaakatasoa korkeammalle. heh heh. Kävin fyssarin kanssa juttelemessa neljän ensimmäisen viikon ohjelman. Fyssari: "sä voit vedellä sitä olkapäätä kevyesti edes takas päivän mittaan, että veri lähtee vähän kiertämää ja hartiat ei lyhisty." Rolle: " Hyvää iltaa ja huomenta".  Kyllä fyssari tietää, joten täytyy uskoa. Koko kesä tässä näyttää nyt menevän. Jos kuulumisa haluaa tietää, kannattaa tarkkailla google mapista Floridan seutua heinäkuun aikoihin. Jonkinlainen loma täytyy kyllä riipaista, jos kolehti saadaan kasaan.

Jos joku saa rakastamaan normaalia elämää, niin tämä. Nyt täytyy kääntää ajatukset toisiin suuntiin hetkeksi. Opiskelemaan olisi hyvä päästä. Eli pitää ladata pään sisään muutakin kuin "How i met your mother" -sarjan juonikäänteitä. Kyllä ne linnut vielä laulavat. Kohta aurinkokin paistelee ja hyviä säitä on luvassa.  

Saksia ja juustohiihtoa

22.03.2010 11:09

Parin tunnin päästä saksi suhahtaa ja olkapää ongelmista on jäljellä enään muisto mielen syövereissä tuntemattomissa. Vähän on perhosia vatsassa. Itse operaatiossa ei ole mitään ihmeellistä. Luotan lääkäriin kuin omaan oikeaan käteen. Odotan vain innolla kenen vierestä tällä kertaa herään lämpimästä heräämöstä. Viimeksi vieruskaveri oli seiskan palstoiltakin tunnettu riimireijo. Ei siitä sen enempää.

Täytyy varmaan sanoa hoitajalle, että nukutuslääkettä ei välttämättä tarvitse käyttää lainkaan. Pari viimeistä viikkoa on ajettu sellaista rallia, että pelkkä tyynyn kuva saa pellit putoamaan kiinni. Pohjanmaasta palauduttiin, vaikka armoa ei valtion puolesta hirveästi annettu. Viimeviikolla pari harvaa valittua mattotaituria lähetettiin hiihtäjien matkaan joka vuotuisiin juustohiihtoihin. Eksyneitä lampaita. Idea pähkinäkuoressa: Odotetaan pimeän tuloa, sukset jallkaan, kartta käteen ja toivotaan, että elää vielä aamunkoittaessa. Sen voi jokainen itse kuvitella, mitä tapahtuu, kun näihin puupölkkyjalkoihin lyö kiinni puiset Peltoset ja kytkee valaistuksen pois. Siinä ei enään Eniron 020202 auta. Oltiin Indyn kanssa pari. Harmittavasti joukkueemme edelliset jäsenet tekivät, pienen, neljän tunnin pummin, jonka takia kisa keskeytettiin ja Pikkuär ja Indy saivat nauttia mökin lämmöstä.

Viikonlopun kisoissa Niskalenkki syyllisty taas jälleen kerran myytin murtamiseen! Onko mahdollista lyödä lenkkiä, kun vastustaja on juuri lyömässä takavyötä? No kyllähän se on, ainakin Niskalenkin mielestä. Sydämmen täydeltä lämpöä ja onnittelut mulkkujärven suuntaan! Onnittelut myös kaikille menestyjille.

Huhuja on taas huudeltu. Tuoreimpien mukaan beebee talon painiperinteet saattavat saada jatkoa myös tulevaisuudessa. Maku "Tsingis-khan" Amirkhani on lähtenyt kilpajuoksuun mukaan ja toivoo voittavansa seuraavasta talosta itselleen yösijan. Sen verran on sitäkin sälliä tullut katseltua vuosien mittaan, että ihan mielellään katselisin kuinka paljon maku ehtii niittää mainetta ja ihmisiä ohjelman aikana. Eiköhän äänestetä porukalla poika taloon! Eiku naamakirjaan ja ääniä antamaan.

Nyt alkaa jo nukutusaineet vaikuttamaan. Voi olla, että kohta joku lause jää kesken. Palaillaan seuraavassa jaksossa uuden ja tehokkaan käsiproteesin voimin! salut

Pää edellä pohjanmaalle

12.03.2010 18:38

Ruttukorvat syväjäässä! On meillä jätkiä, on meillä tossuja, on meillä meininkiä ja on heittoa. Matka mekkaan päättyi vihdoin. Saavuimme tänään Seinäjoelle Ketun ja Nasun kanssa hikisen kahden tunnin ja 44 minuutin resiina matkan jälkeen. Taidettiin pumpata fiilistä ja spekuloida huomisen ja sunnuntain mittelöiden koukeroita niin paljon, että tampereelta mukaan noussut hevyhippi nukahti seitsemän ja puolen minuutin jälkeen. Kaikki ei näitä painijumalien sanoja aina suodata. Nyt odotellaan hotelli huoneessa langat kuumina arpajaisten tuloksia. Soiteltiin jätkille. On vissiin posket lommoilla, mutta eiköhän se monsuuni jo illalla iske. Tsemppiä niskalenkille, pokemonille ja kärpälle!

Olkäpää miekkailu lähestyy. Jännittää sinänsä. Ruletti rulla röyhii rajusti ja numerot vaihtelevat kahden ja neljän kuukauden välillä. En ole itsekkään varma mistä paranemisajan pituus riippuu. Jos yhtään itsestä, pakotan pallon pyörähtämään kahden kuukauden hujakoille. Sen tiedän. Tulevan kesän ohjelma riippu paljon siitä, kuinka nopeasti pääsee tikkiin. Kisoja olisi ympäri ämpäri. Tekisi mieli kokeilla jossain rajoja. Tänään pitää kuitenkin kokeilla päästä elävänä kotiin. Pohjanmaan puukkojunkkarit tiedetään.

Nyt on tullut se vaihe, kun puntti maistuu puulta. Se kyllä tiedetään, että tämä vaihe tulee aina. Ainakin minulla. Kun tämän aidan yli pääsee, hommat alkavat taas luistamaan. On vain hakattava päätä hetki seinään. Ei se sen kummempaa ole. Joskus olen kuullut, että vaikeimmat hetket ovat tärkeimpiä. Vastapainona säkkien ja jätkien heittely on kuin ruusuilla tanssimista. Tuntuu taas erittäin hyvältä huudattaa maton pintaa. Nyt pitää alkaa kuluttamaan pääsykoekirjoja tiuhempaan tahtiin, kun on aikaa. Rautoja on tulessa, mutta tuli käy kuumana.

Seinäjoki kuittaa! Rähinä, Kettu ja Nasu ( halus, että kutsutaan stallioniksi, mutta täällähän ei omia nimiä saa päättä)

Hommat purkkiin

05.03.2010 15:59

Mustaa valkoisella! Tähdet ovat viimeinkin asettuneet linjaan, sillä operaatio olkapää on nyt varmistettu. Eihän tuossa paperisodassa nyt liikaa aikaa mennyt. No nyt kun viimeineinkin paperisilppusumu on laskeutunut ja viimeiset lennokit lennelleet, päästään vihdoin asiaan. Yrittäessäni varata leikkausaikaa sain kuitenkin lapiollisen lunta naamaani. Soitin varauspalveluun 15.06. Kauttimessa helähti oikein mukava ja herttainen ääni, joka ilmoitti: "varauspalvelumme on auki arkisin klo 8.00-15.00". Kiitos. Rupeaa jo kohta viimeinenki käämi palamaan. Seuraavaksi soditaan paperia kovemmalla. Maanantaina siis saadaan tietää viimeinkin d-day.

Nytkyttely ja ketkuttelu saa kohta riittää. On taas nimittäin tullu "treenattua" sen minkä pystyy. Puolivaloilla vetäminen on välillä ihan ok, mutta rupeaa pidemmän päälle syömään sitä miestä. Kohta on jo lätkäjengin verran miehiä syöty. Kaikenlaista jännää sitä on tullut viime viikkoina tehtyä. Voin hyvin mielin osallistua ensivuoden telinevoimistelun sm-kisoihin ja alkaa vetämään kahvakuula- tai zumbatunteja. Eilen juostiin varmaan puolenpäivän lenkki intin valmentajan kanssa. Siinä samalla vähän juteltiin. Maailma on nyt parempi paikka. 

Viimeviikolla sentään pääsi vääntämään ihan kunnolla. Pietarilaiset ystävämme kävivät jälleen vierailulla ja toivat mukanaan säkillisen uusia yllätyksiä. Nyt olen taas päivitetty. Vapaapainija versio 20.9. Siltä tuntuu, että vielä tarvitsen muutaman päivityksen. Intissäkin saatin vihdoin hommat purkkiin. Loppukokeet meni ihan ok. Pari ehkä uusittiin. Sytytään niskalenkin, ketun ja indyn kanssa siihen hommaan, että piti tehdä muutama extrakoe.

Oulympialaiset

18.02.2010 11:11

Vakuutus soppareita odotellessa olen päässyt hurjan hyvään tahtiin salin lattian tuhoamisessa. Tanner tutisee ja painot kaatuu, kun pikku ärrä liikuttelee norsun kokoisia ja muotoisia massoja. Levytkin ovat päässeet jo muotoutumaan uuteen uskaan muutaman lattiaan lyönnin jälkeen. Usain Boltin kannattaa ruveta harkitsemaan eläkettä, koska täältä Hennalan hurjilta huusseilta tulee sellainen hevosjalka kentille parin kuukauden päästä, että rauhoittamiseen ei enään yhdet satulat riitä. Puntteja on nosteltu keskittyen lähinnä jalkoihin. Sen verran aistit ovat nousseet pintaan, että piti käydä yksi päivä näyttämällä lentopallistille, miten pääsee Lahdesta Turkkiin halvalla ilman Finnairia. Vähän vaikeata niitä on nostella, koska yltän ottamaan takavyön kiinni näistä jätkistä hädin tuskin polvien korkeudelta.

Oulympia viikko menee niin kuin sen kuuluukin mennä. Penkkiurheilu kuuluu osaksi harjoitusohjelmaa. Näissä reeneissä rasitukset saattavat nousta tähtiin, vaikka se aluksi oudolta kuulostaakin. Sykkeen kanssa ei ole ainakaan leikkimistä, kun avaruus Ahonen tulee tornista alas. Leijonista ei kannata edes puhua. Menee muuten happotreenin puolelle. Voitte varmaan kuvitella, että keskiyön hiihtojen jälkeen silmiä saa hieroa kaksin käsin seuraavana aamuna kuuden aikoihin, kun alkaa arki ja lähdetään miinus viiteentoista hölkkäilemään. Niskalenkin kanssa laitettiin muut pojat yksi aamu koville, vaikka tarkoitus ei välttämättä ollut aiheuttaa kolhuja. Päätettiin järjestaa aamuliikunnaksi pojille kevyt painiharjoitus. Oli siinä katselemista, kun mäkimiehet yrittivät nostaa ristivyöstä ilmaan. Ei niillä hammasharjan paksuisilla ranteilla...

Tänään pääsee onneksi pitkästä aikaa tanssimaan matolle. Vaikka invalidinä ei saisi lähteä lomille rehkimään, selitin asian Kapteenille niin, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Muuten pettää järki. Haukkarin pullistuksen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen. Ensi viikolla toivottavasti leikkaus. Sitä odotellessa: no pain, no gain

Saan puukosta

12.02.2010 19:51

Homma alkaa olla pistettä vaille paketissa. Joudun puukotuksen kohteeksi muutaman viikon sisällä. Ei joka jätkä pysty ennustamaan puukotusta muutamaa viikkoa etupeltoon. Pitäisi varmaan vaihtaa alaa. Lekurin mukaan olkapää on nyt mennyt sen pisteen ohi, ettei paluuta ole enään takaisin. Parantumis mahdollisuudet levolla zero, eli yhtä varmat kuin se, että Eesti voittaa Suomen painimaaottelussa! Puukkoa tulee ja kovaa, Onneksi ei sentään selkään. Kahden kuukaden palautumis aika ei kuulosta niin pahalta, mitä odotin. No, puhuihan se tohtori 2-6 kk:sta, mutta mulle se on tässä vaiheessa 2 kk. ei muuta. Sen verran täysillä ajattelin lähteä saamaan kättä kuntoon tällä kertaa. Tottakai malttia pitää olla.

Jäipä Istanbulin auringot tällä kertaa kokematta. Eipä se nyt hirveästi haittaa, ettei päässyt paistattelemaan säteiden alla, sillä siinä kuumudessa tuli muutama kilo hikoiltua viime kesänä. Kisat olisivat olleet Turkissa kovat. Sen takia olen joutunut muutamaan otteeseen puremaan hammasta. Näistä tilaisuuksista, kun pääsee kasvotusten maailman huippujen kanssa, pitäisi aina ottaa kiinni. Mutta onhan niitä matseja kuin kaloja meressä. Ei tarvitse kauaa odottaa, kun taas yksi ui vastaan. Tavoitteena olisi saada kovat kv kisat alle vielä ennen kesää.

Kesää odotellessa saan onneksi viettää aikaani armeijassa. Kipeällä kädellä ei pysty hirveästi lähtemään urheilemaan, joten täytyy nyt ruveta panostamaan sotilasuraani. Vapiskaa Kenraalit. Komentaja Rantala on palannut. Tämä viikko oli jo vähän esimakua tulevasta. Puukkoa odotellessa viikonlopun viettoon. Salut

Ei muuta

01.02.2010 22:01

Siinähän meni ne Sm-kisat. No millä fiiliksillä. Vastaus löytyy katsomalla ikkunasta ulos: kylmät säät, kylmät fiilikset. Maailman huonoin neuvo hävityn tärkeän matsin jälkeen on muuten "ei se maailma siihen kaadu". Kyllä se vaan kaatuu, kun on laittanut koko sen hetkisen elämän sen yhden kortin varaan, oikeasti. Aika tappi auki siinä mies kuin mies jää laiturille toljottamaan, kun kortin numerot eivätkään riitä. Ei muuta. Näillä fiiliksillä mennään usein heti matsin jälkeen. Kyllä ne ajatukset usein siitä kirkastuvat, kun pääsee upottamaan pään viilentävään lumeen.

On aika huvittavaa miettiä jälkeenpäin millaisissa viidakoissa ajatukset laukkaavat ja sitä olotilaa, joka tuollaisissa tilanteissa vallitsee. Aivan kuin olisi ollut hirveässä kolarissa. Ensinnäkään ottelun jälkeisistä tapahtumista ei muista kuin välähdyksiä. Myös motivaatiot ja päätökset ovat aivan mitä sattuu. Tuntuu kuin olisi ollut kärpäsenä katossa katselemassa, että tuolla se hyypiö nyt viilettää ja tuonne se menee. Tuli mieleen, että se saattaa johtua päähän tulleista tälleistä, sillä sen verran monta rullaa teippiä taisi lääkäri pään ympärille rullailla. Toisaalta aikasempien kokemuksien perusteella voin todeta ettei se siitä ole kiinni. Nämä asiat johtuvat aivan järkyttävästä latautumisesta matsiin, josta johtuu tunne, että ei ole enään mitään jäljellä. Sen verran ajattelin ja tajusin, että laji on todella lähellä sydäntä, sillä tällaisilla tapahtumilla on näin järkyttävät seuraamukset.

Huomenna käyn vilauttamassa varmaan parasta kaveriani, olkapäätä, lekurille. Nyt nostetaan kissa pöydälle. Vähän jännittää, mitä tohtori toteaa. Eilen vielä Hennalaan saapuessani häpesin omaa varjoanikin, mutta kyllä se aurinkokin rupesi nousemaan joka ilman suunnasta, kun ruvettiin katsomaan narrin kanssa Ganesia.

Leiriä leiriä...

18.01.2010 21:17

Voe voe pojat että olllaan nyt oltu leirityksessä viime viikkojen ajan. Pahimmissa alamäen kierteissä ei enään riittänyt banaanista saatavat vitamiinit, vaan oli siirryttävä rankempiin ravinteisiin. Pitkästä aikaa oli vaan pakko aamulla kokata täysi pannullinen hyvää viljapuuroa ja rumpata napaan. Päälle vielä nautittu ainakin, puolentoista litran paahdettu Kolumibian, kahvi avasi tukkoutuneet silmäripset ja väsyneet silmät. Joskus tulee sellaisia hetkiä, että täytyy vain lyödä yli. Usein sykähdyttävimmätkin urheiluhetket syntyy näistä. Jos nyt totta puhutaan, Haapamäen jantteri Jani olisi oikeasti ansainnut kävellä kameran välähdyksissä hurmiollisessa urheilugaalassa nylkkyjen sijaan. Kaikki kunnia kuitenkin Aino-Kaisalle.

No jos ei EM kulta riitä, niin pitää voittaa olympialaiset. Tätä unelmaa kohti otettiin taas askelia viime viikon reenileirillä. Valmennustiimin kanssa hiottiin viimehekten kuvioita tulevaisuuden kisoja silmällä pitäen. Myös eräs kanadana muskelimies liittyi mukaan mattotalkoisiin. Oli miehelle ainakin pumppuihin rautaa tullut. Sen sain huomata.

Päivät kuluivat hyvin pitkälle painimisen ehdoilla. Onneksi miehet vihreissä olivat sen verran hyvällä tuulella, että olivat myöntäneet taistelijoille aikaa rauhassa treenaamiseen. Tälläisten kisojen lähellä mielen täytyy olla vähän kuin putkessa, että ajatukset pysyvät oikeilla raiteilla. Hyvin ne ovat pysyneetkin. Ainoa mutka matkaan tuli, viime sunnuntaina palattiin Hennalaan moikkaamaan vanhoja korpisotureita. On se meno täällä Lahdessa muuttunut aika villiksi, kun jätkät ovat oppineet tuntemaan toisensa vähän pintaa syvemmältä. Pitää olla aika huumorimiehiä, jos meinaa perässä pysyä. Ehkä tämä mielenvirkistys on vain positiivinen asia ajatellen valmistautumista.

Karhujen kesytystä

08.01.2010 13:08

Aivot narikkaan kamppanja käynnistyi tällä viikolla hyvin tuloksin. Jos haluat päästä irti mielestäsi muutaman viikon ajaksi, ota osaa painileiriin. Tämä saattaa ehkä kuulostaa huolestuttavalta, mutta kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Yksi hyvä tapa selviytyä leiristä on vain unohtaa kaikki muu ja keskittyä tekemiseen. Jos ajatelee, että sattuu jalkoihin, niin sattuu aivan varmasti. Ei se helppoa ole. Muutaman tunnin meditointimietiskely vie asiaa eteenpäin. Huono juttu on, että muutaman raskaan reenin jälkeen leijuminen meditoidessa on hiukan vaikeaa, mikä vähentää tehoa.

Uudenvuoden mietiskelyn jälkeen valmennustiimi oli lyönyt viisaat päänsä yhteen ja hoitaneet neljän painijan iskuryhmän Helsinkiin sotkemaan normaaleja treenikuvioita. Yhteydet Itärajan taakse ovat hyvät, joten Pietarin treenikeskus lahjoitti neljä karhua parin viikon ajaksi käyttöömme. Heti maanantaista lähtien karhut lukittiin punaisen ringin keskelle, jossa, yksi kerrallaan, kävimme koettelemassa voimiamme. Nyt ollaan viikko väännelty ja käännelty, eikä ilman naarmuitta olla selvitty. Ollaan otettu kovaa matsia koko porukan kanssa koko viikko. Karhu pysyy vihaisena, kun sen turkkia tarpeeksi usein pörröttää. Se ei aina ole vaan niin helppoa, koska ihan taitavia jätkiä he ovat, kun laitetaan painitossut jalkaan. Huomenna levätään ja sunnuntaina painitaan kilpaa Teuvan turuilla ja toreilla.

Aika intensiivistähänä leiri elämä on. Siinä henkinen ikä laskee vuoden, jos muutamankin. Sen huomasi ehkä parhaiten, kun porukalla pelattiin treenien välissä vähän tietokoneella aivan hirveällä sykkeellä. Tuskin sitä enempää voi ihminen syttyä johonkin asiaan. Loppujen lopuksi on ihan hyvä asia päästää korvienväli vapaalle leireillä muissa asioissa kuin treenaamisessa. Ehkä tätä kutsutaankin jollain tasolla keskittymiseksi. Kunhan muistaa vain kykteä ajattelu taas päälle, kun sitä tarvitaan.

Ei pukkiainesta

28.12.2009 17:27

No houpahouhou! Terveisiä korvatunturin mieheltä. Sen verra muhkeat korvatunturit jylheänä tällä miehellä hiusrajanvieressä kasvavat, että voin näin sanoa. Mitäs sitten painijalle jouluna? No kinkkuahan sille. Pieneen kiistaan jouduin mummon kanssa, sillä nyt on sellainen hetki elämässä, että vatsan päälle kertynyt hyvikumpu kaipaa aikamoisesti dieetti pihviä. Horisontissa siintää tuo ironisen mukava haave, Sm 66kg. Eipä tämä mörökölli päässyt joulua pilaamaan. Selkä silavat possusta suolle ja kohti tuisketta. Näillä mentiin. Sen verran kärsittiin, että en tälläkertaa täyttänyt joulupukin virallisia kriteerejä, mutta kyllä niitä pukkivuosia ehkä tulevaisuudessa muutama lohkeaakin.

Joulua odotellessa pääsi Lahden rautasalilla rakentamaan mukavasti voimaa. Eihän sillä voittoon asti ratsasteta, mutta mukava matkakumppani voima on, kun lähdetään reissaamaan ison maailman karkeloihin. Pitäähä sitä jotain olla, vaikka rautaa, luiden ympärillä tähän aikaan vuodesta, kun ei pääse pötsillä mahtailemaan. Rauhallista aikaa Pohjanmaalla viettäessä pääsin sulattelemaan jo valmiiksi kertynyttä kinkkua. Täytyy myöntää, että pukin hoksottimet pelaavat vieläkin hyvin. Kontissa nimittäin kiilteli uutuuttaan mattomiehen parhaat kaverit, uudet painitossut, ja muutama pari uusista uusimpia urheilusukkia. Teuvan molskille asti en kuitenkaan päässyt tossuja sovittelemaan, sillä tontut olivat lyöneet ovet tiukasti säppiin. Eipä siinä silti kauaa mennyt, kun päästiin jo uudestaan vääntämään.

Kaipuu matolle olikin jo kasvanut aikamoiseksi loman aikan, kun tänään päästiin porukan kanssa taas painimaan. Kyllä se välipäivien leiri tuntuukin raikkaalta löhöloman jälkeen. Ainakin omien kokemuksien mukaan on jo puolivoittaja, jos pystyy valitsemaan treenisalin mukavien lomavällyjen sijaan. Pari kertaa päivässä mennään, ja kovaa, uudenvuoden aattoon asti. Sitten ammutaan pari rakettia ja katsotaan minkälainen lupaus tuli tehtyä. Lontoossa käytetään tähän kohtaan sopivaa sanontaa: the end

Vanhat ketut ja uudet tulokkaat

21.12.2009 23:14

lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä palauttelemaan
ottaa muutama protskujuoma vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Kettu ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä..

Lauantaina oli sitten seuran puurojuhlat. Mantelia en saanut. Tämän karvaan tappion jälkeen päässä ei sitten paljon enään mitään pyörinyt. Tilannetta on vaikea lähteä purkamaan, koska manteli oli siinä, aivan nenän edessä, lepäilemässä. Yksi kouraisu puurokauhalla oikealla olisi muuttanut kaiken... tästä on vaikea puhua.

Täytyy myöntää, että kyllä se puuro maistuikin hyvältä launtain utuisessa aamupäivässä, vaikka tärisevin käsin lusikalla riisiä suuhun kauhottiinkin. Ei tässä vielä iskua päähän niin paljoa ole tullut otettua, että syy olisi siinä. Pekka ei tainnut ollakkaan hyvällä päällä. Siellä metsässä me pojat värjöttelimme. Ainoana lämmittävänä asiana puistikossa saimme kuulla Lahden pelikaanin ja Saimaan hylkeen lörpöttelyä. Taisivat pojat lörpöttää välillä niin kovaa, että vihulainenkin kuuli meidän keskustelumme. Eihän tämä muuhun voinut johtaa kuin poikien kiinnijäämiseen, jonka takia meitä kuulusteltiin lumihangessa muutama pyöreä tunti. Semmoista eloonjäämistaistelua se oli. Laukaustakaan emme ampuneet. Taisi ylinjohto luottaa eliittiosastoon tälllä kertaa hiukan liikaa, sillä ryhmällemme ei jaettu mukaan edes harjoiteammuksia. Kyllähän ne pojat niin taitavia ovatkin.

Perjantaina kotiin päästyä oli suussa jo vähän reeninkin makua. Ei ne jalat siitä enään paljoa löysemmiksi voi mennä. Jalkoja ristiin laitettaessa taisi polvet vääntyä pari kertaa muutamallekkin korkkiruuville. Se siitä taidosta, mutta ainakin hien maku maistui tällä kertaa hyvältä. Perjantain treeni oli paikallaan sillä sunnuntaina Hennalaan palattaessa vastassa oli seinille ja silmille hyppivä pikkupirulainen, idän narri. Niskalenkillä tässä vaiheessa paloi, kiinni. Kohta eivät enään narri pojan kulkuset kilisseet. Niskalenkki oli valmis.

Tässä vaiheessa voidaan palata alun mysteeriseen runoon. Kävimme lauantaina seuran päättäjäisissä kumartamassa indianan kanssa ja hoitamassa velvollisuudet alta pois. Kyllä se joulupukkikin pikkumatsia aamun paineissa oli ottanut, sillä sitä tahtiin nenä ainakin punoitti. Tämän jälkeen siirryimme ystävämme syntymäpäivä juhliin palauttelemaan.

Naama näkkärillä

13.12.2009 23:40

Pekka Pouta on hyvä äiä. On se hieno asia, että saadaan valkoinen joulu edes tämän kerran. Ainakin siltä näyttää, jos ensi viikon pistelevät paukkupakkaset kertovat yhtään tulevasta. Peku olisi voinut valita hiukan paremmin ajankohdan, jolloin hän ripustelee miinus kakskymppisiä suomineidon helmaan. Pakkailen tässä reppua. Ei ole tällä kertaa mikään reenikassi kyseessä. Ajateltiin jätkien kanssa huomenna lähteä suloihin saloihin metsän siimekseen pelastamaan Suomi jälleen kerran. Lämmintä joulua kaikille! Ei tarvitse panikoida, jos jouluterveiset jää tältä suunnalta tänä vuonna saamatta, sillä siinä voi kulua jokunen tovi, ehkä viikkokin, kun tämän salamasissin käsiä ja jalkoja sulatellaan kynttiläkylvyissä. Hyvää joulua Pekka. En ole sinulta koskaan mitään joululahjaa pyytänyt, mutta tämän kerran: sano jotain hyvää huomenna ruudussa. Kiitos.

Ei jää ainakaan sissintaidoista tämä reissu kiinni, sillä viime viikot on viettetty aika tiiviisti Hennalassa. Kouluttajat koulivat, hioivat ja rassasivat pikku ärrästä, niskalenkkimiehestä, indianasta ja ketusta viime viikolla a-luokan taistelijoita, supersotilaita. Toisella kädellä laitetaan pasta carbonaraa samaan aikaan, kun toisella väännetään kompassin suuntanuolta turvallisia pollkuja pitkin. Saatiin hyödynnettyä pajulahden treenikeitaan antimia hyvin. Jalat on nyt ainakin niin tukossa, että perjantain loikkareenin vetäjä taisi olla jonkun asteen ammatti hypyttäjä. Tässä kohtaa täytyy tuoda esiin yksi tiimimme luottojäsenistä, joka on oleillut tähän asti matalalla profiililla. Kamikazesamurai, tunnettu myös paremmin nimellä vision, liikkui vääntäjien mukana viime viikolla treeneissä. Otettiin visionin kanssa jopa muutama  painimatsi. Hänet tunnetaan paremmin judotatameilta.

Jälkeenpäin ajateltuna vedettiin niin paljon erilaisia treenejä, että kaikkia on vaikea muistaa. Ohjelmassa oli painia, loikkaa, sählyä, mannen kova palauttava kahvakuula kierto, punttia ja taisi väliin mahtua jopa syvävenyttelyäkin. Monipuolisuus on uusi ässä hihassa. Kaikkea pitää olla.

Nyt alkaa naama jo vääntyä niin näkkärille, että alkaa jutut kuivumaan. Joku voisi laittaa kommentteihin hyvää juttua ettei tarvitse miettiä liikaa huomista. Jos jollain on nälkä, niin tulee tänne syömään, koska tässä talossa sitä näkkäriä tänään piisaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää

05.12.2009 21:14

Zuku zuku tuu tuut. Ollaan tässä niskalenkkimiehen ja ketun kanssa junassa. Joku fiksu saattaa arvatakkin mikä on poikien määränpää. Mitähän sitä sattui taas tapahtumaan parinkymmenen viimeisen tunnin aikana. Niitä nyt tässä kertaillaan. Mukana taisi olla joku sanataituri. Sen verran fiksusti poika osasi puhua, että ei tarvinnut paljoa jonossa odotella, vaan päästiin syöksymään sadan valkolakin ohi näyttäen peukkua. Toisella pojalla oli neljä tyttöä yhdellä kertaa niskalenkissä, kellä muullakaan miehellä kuin niskalenkkimiehellä. Joku tossa huusi, että ei käynyt kolmeen päivään suihkussa, vakka juuri tajusin, että niihin kolmeen päivään mahtui parit treenit ja sauna. Taitaapa olla hiukan värikynää voisin sanoa. Omaksi iloksi vedettiin ja hyvin vedettiin. Hyvät setit.

Viime viikolla vähän painittiin. Helsinki openin jälkeen joukko mattotaitureita jäi kiusaamaan Suomen poikia treeneihin. Taisin erottaa valmentajan ja painijoiden suusta venäjän kieltä. Taitaa Vastustajien kotimaan mysteeri olla sillä selvää ratkaistu. Siinä sitten reenailtiin ja pantiin menemään. Oltiin välillä sellaisessa solmussa, että ei ole ennen nähty. Helsinki openissa olkapää vaihtoi taas maisemia muutaman kerran matsissa. Sai kumminkin pari kovaa matsia otettua. Näkkäriä jäi vähän hampaan väliin. Oli muuten käsi pipinä aamulla. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä siltä osin, että pääsee treenaamaan jonkin aikaa ilman suurempia tapahtumia. Täytyy ottaa siitä kaikki irti.

Niin. Jos joku sattui miettimään miksi pojat palaavat jo lauantaina vihreään kotiin, kannattaa kääntää huomenna antenni vastaanottimet itsenäisyyspäivän paraatimarssin taajuudelle, koska siellä saattaa näkyä muutama ruttukorva tai kynäniska rivissä seisomassa. Toivottavasti suu ei ole liian mutrulla. Adios

Niskalenkkimiehen tuntomerkit: trikoot ja naamio, hellyttävä hymy.

t

26.11.2009 15:37

Otsikko: yön jälkeen aamu ( pikkuvirheitä sattuu näillä nakkisormilla)

Tik tok kello tikittää kohti Helsinki openin ensimmäisiä koitoksia. Nyt pääsee taas haistelemaan kisatuntumaa. Sarja näyttää suht tasokkaalta, jos kaikki ilmoittautuneet uskaltautuvat raahautumaan paikan päälle. Puntari näyttää sen verran, että sepponelonen on tällä hektellä hyvä sarja. Mistä näitä kiloja oikeen satelee?? Täytyy jatkossa miettiä, mihin sarjaan lähdetään saalistamaan lopullisesti. Nousu tarkoittaa tietysti sopeutumista hetken aikaa punttikuurein sun muin ohjelmin. Täytyy siis miettiä syökö jouluna riisiä vai kalkkunaa. Senioreihin siirtyminen tarkoittaa ainakin lisäaikaa sopeutumiseen ennen kuin kovat tavoitekisat ovat ajankohtaisia.

Tällä viikolla pääsi maistelemaan normaali elämää, kun intin suuressa arvontakalenterissa oli merkitty valmennusleiriviikko Helsingissä. Pari reeniä päivässä koti salilla maistui aika kermalta. Tänään ja huomenna käännetään nuppeja kaakosta pois päin ja hölläillään, jotta jalat tikkaisivat maantiekiitäjän tavoin lauantaina ja sunnuntaina. Otettiin eilen treeneissä speedster kisa. Olihan se ihan ymmärrettävää, että joku 60kg kipittäjä sen vei. Niillä jätkillä jalat on sen verran lyhyemmät, että jalka menee toisen eteen nopeammin. Onhan se jo lakienkin mukaan välttämätöntä. Vuosi näyttää olevan jo siinä vaiheessa, että täytyi repiä itseään vähän toisellakin rintamalla. Hermonystyrät käännettiin opiskelun aaltopituudelle, kun Rantala jr. teki visiitin ullakon pölyiseen maailmaan, josta löytyi vielä viime kevään koinsyömät pääsykoekirjat. Mielen ja papereiden putsauksen jälkeen homma lähti sitten käyntiin. Nyt on sitten mieli ja keho yhtä, kun kummallakin tehdään duunia! Joku vanha zen mestari on tästä varmaan innoissan. "Puoli kiloa päivässä" ei ehkä ihan päde paperiin, mutta koitetaan pysyä perässä.

Ensi vuosi tulee olemaan varmaan aika kuolemaa täynnä. Keväällä pitää ottaa uusi vaihde käyttöön treenaamisen suhteen, jos suunnittelee ottavansa Saitievin kiinni jossain vaiheessa. Sitten olisi vielä intti. En aio sinne mettään vielä kuolla. Jos tuntuu tylsältä, viikonloppuna voi vielä käydä treenaamassa itseään pääsykoekisoja varten. Bensa voi olla aika loppu kesään mennessä, mutta sitten se ehkä jo vähän helpottaakin. Täytyy ehkä vaihtaa diiseliin, jotta jaksaa pidemmälle. Saa nähdä miten henki pihisee kesän jälkeen, kun on päässyt irrottelemaan näistä jutuista. Taidan käydä jossain Japanissa ihan vain kostoksi. Kuulin kerran yhdeltä feenikslinnulta, että tuhkasta sitä sitten noustaan uudestaan. 

Baltiarallaa

19.11.2009 14:33

Sunnunataina etulinjan kolmikko istui autossa Lahden moottoritiellä nokka kohti vihreää kotia. Siellä se ruudin ja mättään tuoksu taas odotti lämpimästi. Juteltiin siinä niitä näitä ja mieleeni juolahti, että minkälaiseksi rakas painiharrastus mielen laittaa. Espoon ketun tarinoissa hirviä kuljetettiin jollain helikoptereilla.. Turha enempää yrittää selitellä, koska tiedettiinhän se jo minkälainen viikko sitä oli taas takana. Paluu paikkaan, jossa omalla ajattelulla ei ole sijaa selittää ehkä osaksi näitä tarinoita. No, päästiin ainakin perille Hennalaan ennen kuin yksikään hirvi oli pudonnut auton eteen. Ma 6.05.. kirkas kajahdus kadotti viikonlopun voitonhurmion ja asetti pään suoritusmoodille.

Tuliaiset Eestistä olivat tälläkertaa kiinteämmät kuin yleensä: Muutama kappale kultamitalleja laittoi selkälihakset koville. Nyt pääsi tarkkailemaan tilanteita sivusta, koska apuvalmentajan valtuudet olivat langenneet tällä kertaa hartioilleni. Kasinelosessa karhu vapautettiin kahleistaan ja selkälihakset olivat kovilla. Kisojen valopilkusta huolehti lantion korkuisten painijoiden joukko, jota pääsin seuraamaan valmentajan kulmalta. Ei se huonosti ainakaan mennyt, jos kaikki pojat lähtivät kotiin mitallien kanssa. Kaikkea ei ole edes vielä mainittu, sillä jätetään paras aina loppuun. Espoon kettu hoiti homman kotiin rutiinillia ja sitä paremmallakin suorituksella, sillä finaalissa kaatui ylemmän sarjan jun. Em 3. Plus plus ja kultainen painimerkki.

Koti matkalla toisaalla kortit sitten hakkasivat pöytää vasten ja toisaalla juttu ehkä vähän lensivätkin. Se on helppoa, kun ollaan käyty putsaamassa vähän pöytää. Joillakin saattoi suu olla hieman mutrulla pain matsin takia. Se vähän tasoitti tunnelmaa, mutta eihän se elämään ihan täysin ruusuilla tanssimista ole.

Maanantaina alkoi viikko peruskuvioineen treenatessa ja sotiessa. Pari päivää meni jopa putkeen melkein samoilla silmillä, koska isot herrat olivat päättäneet laittaa pojat päivystämään yöllä. Saa nähdä mitä viikonloppu tuo tullessaan Vantaacuppeineen. Toivottavasti Vantaa hotellin viikonlopun esiintyjä ei ole liian mielenkiintoinen, sillä se ei ainakaan vääntäjien otteita paranna.

Viikon liike: 3 pisteen takavyö

Kypsää kinkkua

12.11.2009 23:03

Laitetaan pyörät pyörimään ja käännetään nokka kohti Viljandia. Huomenna kumi palaa ja naiset kirkuu, kun Team Finland wrestling lähtee kohti tuntemattomia koitoksia. Joudun itse tällä kertaa tyytymään huoltajan rooliin. Pidetään jää pussit kylmänä! Vaikka eihän niitä edes tarvitse, kun jätkät ovat niin kovassa kunnossa. Latviasta on tulossa kuulemma ainakin 50 painijaa ja Liettuasta vähintään saman verran. Onkohan Baltialla kytemässä painibuumi vai onko jollain lentänyt värikynä huoletta? Ei se meirän poikia haittaa, koska lähdetään siitä, että jokainen tuo mitallin kotiin vähintään kultaisena. Siinä vähän palopuhetta pojille. On sitä nyt niin iso olo, kun pääsee kerrankin johto tehtäviin.

Tuntuu ihan hyvältä välillä käyttää ääntä, koska viikolla tuli käytettyä jalkoja muidenkin puolesta. Painivelho Ahto päätti tiistai aamuna, että pojat eivät kävele enää pariin päivään ja taikoi ohjelmaksi sellaisen jalkapuntin, että tanner tutisi. Tänään joutui varaamaan kaks paikkaa bussista kipeiden kinkkujen takia. Pahoittelut. Ei tullut poistuttua oman sängyn vierestä vähään aikaan muuta kuin treeneihin kinkku tapauksen jälkeen. Ihme ja kumma. Tähän rakoon oli hyvä laittaa koti asioita kuntoon. Kävin viemässä pari kertaa koiria ulos. Ei ne paljon mua tottele. Niiden tyyli ei oikeen sovi omaani.

Sormet ristiin poikien puolesta. Katotaan mihin äijät pystyy! Värikkästä viikonloppua!

Kumimies

05.11.2009 17:50

Talvi saapuu ja painikelit senkun huononevat. Mikä onkaan parempaa kuin temmeltää matolla kesällä auringon paistaessa. Ei voi muuta kuin säätä syyttää, jos treenaaminen tuntuu vaikealta räntäsateessa. Niin me jätkien kanssa ollaan vähän tuumailtu, kun kesät ovat kuluneet molskia kuluttaen. Talvi tuntuu joka vuosi tuovan uusia haasteita harjoitteluun. Aina ei voi kulkea jalat märkänä loskassa, vaan pitää mennä harjoittelemaan. Ai ai. Positiivista sentään on, että oppii ehkä uuden liikkeen jos toisenkin

Uutisia doctorilta

Olkapää on kunnossa! Tai niin voisi ainakin painitermein sanoa. Lääkärin uusimpien huhujen mukaan olkapää oli käynyt lievästi pois paikaltaan muutamaan otteeseen kisoissa, jonka takia hauislihaksen jänne on revähtänyt. Satun luottamaan näihin huhuihin kuitenkin paljon, koska valkotakki sattui olemaan alansa huippua ihan kansainvälisestikkin. Suomeksi se tarkoittaa parin viikon kevyempää harjoittelua. Jos asiat eivät sen jälkeen muutu, luetaan ehkä juorupalstojen sijaan tiukempia uutisia magneetti kuvien johdolla. Toivottavasti olkapää jatkossa viihtyy paremmin omassa kuopassaan. Selvän muuttovaroituksen se antoi, minkä takia täytyy parantaa herran oloja. Harmin paikka, että Baltian mestaruus jää nyt ottamatta. Muut voivat henkäistä helpotuksesta. Aina ei voi voittaa, sillä onhan sekin jo todettu. Toisille ehkä helpotuksena tulee, että en pysty vieläkään blogaamaan joka toinen päivä, vaan jatkan painimista.

Treeni varustukseen tuli parin viikon ajaksi nyt uusi lisäys, kun kuminauha liittyi muiden joukkoon. Tämän herran kanssa tulee nyt vietettyä aika paljon aikaa, sillä olkapään karkaamisen estämiseksi täytyy ruveta kasvattamaan ympäristön pieniä lihaksia. Kättä heilutellaan sivulle, eteen, taakse ja viistoon. Kaikki ilmansunnat ovat mahdollisia. Kumimies heräsi henkiin, mutta toivottavasti unohdetaan jo parin viikon päästä. Muutenkin aloitin painimisen aivan perusteista. Käytiin Ketun kanssa eilen ottamassa tiukat erät Lahden kadettien sm-joukkueen kanssa. Näytettiin siinä sivussa muutama jalkoihin syöksy, ja todettiin, että siltä salilta ei ainakaan oppimisen kykyjä puutu! Viikko on muutenkin sujunut mukavissa merkeissä. Ollaan testailtu ja tutkittu urheiluominaisuuksia armeijan puolesta ja käyty Pajulahdessa treenaamassa. Viikonlopun aikana päästään takasin kotivalmentajan pihteihin.

Viime viikonloppuna tein matkan lumilajien ihmeelliseen maailmaan. Ski expo messuilla oli nähtävää ja kuultavaa. Kyllä ne jätkät ainakin hauskaa osaavat pitää, ja ehkä heiltä sujuu muutama voltti ja kaarrekkin rinteessä. Ensi viikolla ohjelmassa on treeni leiri Helsingissä, jossa omat valmentajat pääsevät hiomaan sileiksi karheutuneita kulmia. Mies laitetaan sitten koetukselle seuraavan kerran Helsinki openissa. Katseet sinne siis.

Viikon motto : life is hard but you gotta go on

Vuoristoradan perävaunu

26.10.2009 22:00

Välillä sitä löytää itsensä istuvan siitä vuoristoradan perävaunusta menossa alamäkeen. Vauhti saattaa olla kova, mutta suunta on alaspäin niin rajusti että vatsan pohjalta kouraisee. Kaikki ei aina voi mennä käsikirjoituksen mukaan. Ei todellakaan! Taisin huomata sen liiankin hyvin viime lauantaina. Takkiin tuli sen verran, että tietää ainakin missä sitä tällä hetkellä mennään. Omalta kannalta en voi katsoa asiaa pelkän lauantain kannalta ja antaa piiskaa itselleni, vaan on katsottava pitkällä aikavälillä mikä meni pieleen, ja tietysti mitä on tehty oikein. Vaikka välillä siltä tuntuu, kaikkea ei voi tehdä aina väärin. Urheilijan elämä on vain sellaista, että täytyy säilyttää hallinta itsestään joka hetki, sillä harvoin urheilija saa itse valita milloin voi olla hyvä. Täytyy pystyä elämään ympäristön mukana. Tavallaan "go with the flow". Ruusuillakaan ei voi tanssia ikuisesti. Herätys lyönti oli kova, mutta tärkeä. Saatiin valmentajien kanssa kuitenkin linjat kunnolla auki ja kurssi kohti uutta huomista. Minun mielestä ihmistä ei mitata siinä, miten hyvä voi olla, vaan miten pystyy nousemaan vaikeista paikoista.

Kisoissa nähtiin taas niitä nousuja vaikeuksista. Yhden kaverin otteita seuratessa ei voi muuta kuin nauraa ja itkeä samaan aikaan. Viva la niska lenkki! Ei ole enää sattumaa, jos miehet yksi toisensa jälkeen tipahtelee saman karpaasin lenkkiin. Välillä lenkki taisi olla pelkästä hiustöyhtöstä kiinni, mutta ei se menoa haitannut! Taitaa Alavuuden sankari ansaita kultaisen lenkki merkin. Kiitos ja kumarrus! Kaikilta mestareilta vakuuttavaa painia. Onnittelut! Parhaat voitti kaikilla rintamoilla.

Niin se Pohjanmaa opettaa kuin Siperia. Sunnuntai aamuna mikäs muukaan kuin se tuttu invalidi fiilis oli valloilla. Olkapäätä jomotti sen verran, että päätin maanantai aamuna käydä kysymässä elämän neuvoja olkapäälle oman kodin kullan kalliin, intin, fyssarilta. Sen verran tohtori oli huolissaan, että lähetti magneetti kuviin. Toivotaan, että selvitään pelkällä syvällä hengenvedolla. Vaikka blogaajan elämä onkin niin rakasta, mielummin kuitenkin painisin seuraavat pari kuukautta siinä ohessa.

Vastauksia kysymyksiin: Puhtaita leukoja meni viime testissä n. 30. Penkiltä on noussut vähän yli 100. Maksimit on muuten jäänyt viime aikoina valitettavasti kokeilematta, koska olkapää vamma on ollut sen oloinen, että ei ole uskaltanut turhaan repiä. Tavoitteena olis nostaa rinnalle intin jälkeen reilusti yli sata. Katsotaan kun päästään kuntoon. Mitä treenimääriin tulee, niin ne vaihtelevat jonkin verran kauden ja elämän tilanteen mukaan. Lukio aikoina treenejä tuli n. 7-10 viikossa. Niistä painia n. 6. Lukion puolesta aamutreenejä oli kolme viikossa ja siihen seuran harjoitukset iltaisin päälle. Nyt armeijassa tilanne on vähän sellainen, että pyritään treenaamaan leireillä enemmän, jolloin saattaa kerääntyä 10-15 treeniä viikossa. Kiinni ollessa treenaaminen on vähän vaikeampaa, koska mättäillä ryvetessä on vaikea hakea esim. jalkoja ristiin vieruskaverilta.

Toivottavasti helpotti ainakin jonkun nälkää. Palaute on aina kohdallaan, ja lähes aina suotavaa! kiitos siitä. Nyt sormet ristiin ja odottelemaan huomista tuomiota valkotakeilta.

Liike: hiuksen hieno hakalenkki

viisaus: Ihminen mitataan vasta siinä, miten hän nousee pohjalta

Halki, poikki ja pinoon

19.10.2009 21:48

Päivän kirjain tänään on Z.  Ei tainnut tämä poika herätä tämän päivän aikana ollenkaan yöunilta. Zetaa ennen oppitunteja, aamutreenejä, lounasta, päivällistä, välissä, ennen ja aikana. Nimetkää itse. Pitäisi varmaan käydä hakemassa Järvenpään painimolskilta takaisin viimeiset energia rippeet, tai jäännökset niistä. Sanokaa siivoajille, että kerää ne talteen. Täytyy myöntää, että valmentajat olivat pistäneet kaikkensa likoon suunnitellessaan treeni ohjelmaa viikonlopulle. Olin leirilla. Paljoa en siitä muista. Kateltiin poikien kanssa ohjelmasta, että treenejä kerääntyi viikonlopulle 8 ja koko viikolle n.14 ilman mitään värikynää. Parin päivän blackoutin jälkeen voin sanoa, että olo oli taivaallinen. Jotain tuli tehtyä, mutta niinhän se menee. Jos johonkin ryhtyy, on se tehtävä kunnolla.

Kansainväliselle leirille oli saapunut mattotaitureita Kaliningradista asti antamaan matsia. Tuliaisena tuli myös valmentaja, joka ei turhaan ollut opetellut tekniikoita kymmeniä vuosia sillä, jos varpaan kulmat olivat 0,5 astetta vinossa liikkeen aikana, armoa ei tullut. Opeteltiin ja kokeiltiin sekä katseltiin ja matsattiin. Parhaimpina päivinä tehtiin kaksitoistatuntista työ päivää, koska jos aamulla lähdettiin kahdeksalta, palattiin kotiin illalla kahdeksalta. Ai että tää on sitä nannaa!

Perus kokoonpano oli taas tulessa koko viikon. Ei se ainakaan huulenheitosta ole kiinni, kun lähdetään painimaan leireille. Sanon nyt suoraan, että tämä on yksi juttu, minkä takia tätä lajia tekee niin paljon. Ehdittiin sitä profiloitua muuallakin. Rupesin miettimään, että kuinka monesta asiasta painijan voi tunnistaa? Oltiin kavereiden kanssa tarkastamassa taas niitä nakkikioiskeja. Tuntematon kaveri siinä heitti, että siinä on satavarma painija! Hetken siinä ihmettelin, koska huppu oli päässä sillä hetkellä. "Eiku sulla vaa on tollane painijan nenä". Päivä meni siis pulkkaan, jos joka päivä pitää oppia jotain uutta.

Viikonloppuna vedetään viimestä kertaa junnuissa, sillä ohjelmassa ovat junnujen sm-kisat, vielä melkein lajin kehdossa - Seinäjoella. Toivottavasti jää hyvä maku siitä ikäluokasta.

Viikon liike: yhdenjalan jalkarulli (Kaliningradin painiguru)

Nyt mä osaan painia

13.10.2009 23:47

Davai Davai! Harasoo! Brigatoilez! Oltiin sitte pojat Venäjällä. Viime viikko vierähti mukavasti painin merkeissä, kun kuuden painijan iskuryhmä vieraili hyisessä Pietarissa testaamassa paikallisten taistelijoiden rullipuolustusta. Heikko se oli. Jos ei muuta, niin Suomi poika ja tyttö puristaa loppupeleissä venäläisestä aina mankelirullin. Tähän voi ehkä lopettaa jo kaunistelun, sillä parhaimmat kaverit olivat silti vielä aika vikkeliä kintuistaan. Välillä tuntui, että Venäläinen tavitsee kaksi askelta päästäkseen selän taakse. Opittavaa jäi, mutta silti leiristä jäi suklainen maku. Viikon vääntäjä oli Porin karhu, joka kaatoi välillä Siperian serkut pelkällä puhalluksella.

Ei ole itsestään selvyys, että kirjoitan tätä, sillä kävin lähellä hotelli kuolemaaa. Hotelli oli, mitä oli. Ei muuta. Ehdittiin treenien lomassa käydä muutaman kerran kokeilemassa Pietariakin. Viikon huippu oli ehkä, kun jätkät kävivät hakkaamassa ennätykset pelihallin jokaiseen peliin. Sen jälkeen sai ihalevia katseita useilta ohikulkijoilta. Venäläinen myyjäkulttuuri jäi vieläkin mysteeriksi. Saatiin pari kertaa nauraa, kun yritettiin tilata ruokaa raflasta. Mistähän ne myyjiä sinne hankkii? Mietin vaan, kun KFC:n myyjä ei ymmätänyt, mitä tarkoittaa hamburger. No ei omankaan joukkueen Lontoo ollut aina niin täydellistä. Syytetään nyt vaikka taas porilaisia.

Vaikka viikko oli kaikin puolin enemmän kuin antoisa, hymy oli suupielissä leveä, kun joukkue purkautui junasta stadin asemalla. Jouduttiin siinä muuten vielä tullitarkastukseenkin. Siinä oli viikon ainoa siviiliniskalenkki lähellä by Vaasan veljekset. Sen verran voimia Pietari riisti, että joukkue joutui viettämään yön junamatkan jälkeen keskustan hotellissa. Tällä viikolla suuntana Järvenpää via Helsinki. Toivottavasti koko kroppa pysyy mukana..

Viikon viisaus: Nälkä on vastustajista vaarallisin Venäjällä

Liike: mankelirulli

Vääntäjä: porinkarhu

Risuja ja riemua

01.10.2009 23:00

Ei mennyt itänaapureilla kuluvat MM-kisat ihan lapaan vapaan osalta. Kolme sarjaa jäi kavereilta ihan kokonaan valloittamatta, mikä on täysin ala-arvoinen suoritus näinkin kokeneilta konkareilta. Siinä jäi Susinoveille ja Medvedeille vähän mietittävää, miten saadan poikien paini taas raiteille. Positiivisesti mieleen jäi Iranin nousu kulta kantaan. Siellä päin maailmaa on tehty jotain oiken. Kohta pääsee itku kurkkuun, jos ei kohta rupea podiumilla näkymään länsimaista, ja suomalaista, väriä. Ehkä sitä varten täälläkin duunia painetaan.

Kiitos kaikille suomalaisille hienoista matseista. Niitä oli ilo seurata!

Viime viikonloppuna päästiin taas lomille täältä metästä. Oli ilo taas katella maailmaa vähän muunkin kuin takatähtäimen läpi. Viikonloppuna oli ohjelmassa pari treeniä ja kisat. Tottakai siinä teki mielikin vähän vetää viihteelle. Huippu-urheilija hoitaa homman kotiin vetämällä hyvät treenit ja onnistuneet kisat. Lauantaina otettiin kisoissa kovaa vääntöä heti aamutuimaan. Päivä huipentui sitten finaaliin, joka ei jättänyt ainakaan itseäni kylmäksi. Paini kulki hyvin, vaikka pöllyä tulikin seurakaverilta. Pää pystyyn ja kohti uusia tuulia!

Loppu viikonloppu näytettiin kaapin paikkaa nakkikioiskeilla kavereiden kanssa. Herrasmiesmäisesti tottakai. Tuli siinä moikattua vanhoja luokka kavereitakin, mikä oli tapahtuma oudoimmasta päästä. Kaverit olivat muuttuneet sen verran, ettei siinä tiennyt enää ketä pitäisi moikata. Kulunut viikko vietettiin armeijan leivissä marssien ja erilaisia armeija juttuja tentaten. Oli siinä monella pojalla polvet hellänä! Käytiin muuten testaamassa Lahden körmyt painisalilla. Viikonloppuna Vaasaan painimaan. Sitä odotellessa.......

Viikon rulli: kahden käden ylärulli

Hyvää huomenta!

25.09.2009 10:53

Näin se päivä lähti liikkeelle vanhan tutun hyvää huomenta liikettä muistellessa. Läppäri nousi lattialta vetreästi syliin ja olo oli kuin vanhalla georgialaisella maailmanmestarilla! Hain lentävin askelin vielä aamukahvit toiseen käteen ja olin valmis täydelliseen kymmensormijärjestelmän käytön suoritukseen. Eli asiaan.

Terve! Olen vapaapainija Rolle Rantala Helsingistä vuosimallia 1989. Ensimmäiset askeleeni molskilla otin pari vuotta myöhemmin. Jotkut voivat sanoa, ettei ne mitään askelia ollu siinä vaiheessa, vaan jonkinlaista outoa mönkimistä. Eli olen ollut lajin parissä jo toistakymmentä vuotta. Tossut jalassa on hypitty paikasta toiseen useasti painin saloja oppien ja maailmaa näkien. Voin sanoa, että paikoista eksoottisin ei ole ollut pohjanmaa, vaikka se välillä siltä tuntuukin. Painin ohella istumalihaksia on käytetty sen verran, että lukion päättötodistus kiiltelee äidin mieleksi hyllyllä. Tällä hetkellä käyn armeijaa urheilukoulussa Lahdessa. Muun oleellisen voin paljastaa kysynnän mukaan seuraavissa merkinnöissä pikku hiljaa.

......Olkaa kuulolla. Seuravassa jaksossa: avautumista MM kisoista

päivän liike: laajakaarinen reisinosto