”Miks meillä ukkoina jo syntyy sylilapset”

Urheilijan uraa voi verrata keihäskaareen, lähtee nousuun, käy korkealla ja menee pitkälle. Mikäli tämä kaikki tapahtuu ikävuosien 4 ja 14 välillä, alkuperäinen ajatus ei toteudu.
 
Nuoren kanssa tekee virheen, jos antaa kaikkea liian aikaisin. Harjoitellaan vain ottelun voittamista, ei hyvän perustan rakentamista aikuis-iän koitoksiin. Viedään liian aikaisin isoihin kisoihin, eikä opeteta, että eteenpäin pääsee vain, kun edelliset asiat on kunnolla opittu. Tavoitteita pitää olla edessäpäin –realistisia sellaisia - ja harjoittelua pitää pystyä koventamaan joka vuosi.
 
Pari juttua, jotka vaikuttivat omien valmennettavien onnistumisiin:
 
- Monipuolisuus. Lajiharjoittelua oli vielä yläkouluikäisilläkin aika vähän, vain 3 vakiovuoroa viikossa. Lisäksi oli viikonloppuisin joskus kisoja tai leirejä. (16 ikävuodesta eteenpäin homma koveni). Kuitenkin muuta urheilua ja koululiikuntaa oli paljon. Sattui olemaan sellainen porukka, joka piti liikunnasta. Pelasivat sählyä, jalkapalloa ym. erilaisissa porukoissa. Jopa oli pientä kilpailua koulun Cooper tuloksista. 3000 piti ylittää.
En pidä sitä monipuolisuutena, jos painija harrastaa lukkopainia tai BJJ.tä.  Ne kuormittavat samoja elinjärjestelmiä, kuin paini. Myös telinevoimistelu on painia lähellä. Oikeasti sen pitäisi kuulua osana painiharjoitusta.
 
- Hyvä porukka. Painin vahvuus joihinkin joukkuelajeihin on, ettei tarvitse karsia harrastajia heidän osaamisiensa takia. Myöhemmin kehittyvät saavat kasvaa ryhmän mukana omaan tahtiinsa. Monesti joku, ei niin taitava painija, on tärkeä porukassa hengen luojana, ja siinä, että reissuihin on kiva lähteä.
 
- Sopiva kuormitus. Vapaapäiviä ja viikonloppuja on oltava riittävästi. Vain palautunut ja levännyt ihminen on luova. Silloin näki harjoituksissa, että he kehittivät itse omaa painiaan. Monta tiukkaa matsia voitettiin pystymällä improvisoimaan jotain yllättävää. Toki harjoittelimme kovaakin, mutta vain tiettyjä aikoja, ei jatkuvasti.
 
- Sitoutuneet valmentajat. Vaatii aika paljon, mutta onko parempaa tapaa elää, kun saada auttaa toista ihmistä.
 
Se, mitä en opettanut alle 15 ikäisille:
 
- Painonpudotus. Lukuun ottamatta pientä, alle 2 kg:n säätelyä. Sen sijaan kehotin kasvamaan, vahvistumaan ja vankistumaan.
 
- Ottelutaktiikka. Sen aika on myöhemmin. Tässä iässä pitää yrittää ja olla luova.
 
Lopuksi: Kunnioittakaa kavereita. ilman heitä omakin kehityksesi lakkaa. On hienoa, että jotkut ovat valinneet painin, eikä jääkiekkoa.